Linn Ullmann: Rauhattomat

Linn Ullmann kirjoittaa isäsuhteesta, mutta lähes yhtä paljon hän kertoo äidistä, lapsuudesta ja aikuisperheestä kirjassa Rauhattomat (Like 2016). Ullmann onnistuu romaanisoimaan omat kokemuksensa.

Luen kaipuusta, joka näkyy erilaisena joka iässä. En tunne tirkisteleväni, vaan näen avoimesti tyttären, jolla on tarve tulla näkyväksi. Koskettavaa on kodittomuus kahden karismaattisen taiteilijavanhemman ja monien asuntojen välillä, sääntöjen ja säännöttömyyden välissä.

Tosielämä tarjoillaan minulle kerronnallisesti ja rakenteellisesti kaunokirjallisesti. Tekstiin on valittu muistumia ja nauhoitekatkelmia. Kirjailija toistaa ja järjestelee uusiksi. Pidän sinne tänne sahaavasta etenemisestä. Yksi kohta koskettaa eritoten. Siinä kiteytyy se, miten ajan kulku voi vaikuttaa: aika voi hioa rosoja.

Muistan ajatelleeni että olin yksinäinen, hän oli yksinäinen, olimme niin täynnä kaipuuta, joskaan emme toisiamme kohtaan. Nyt en enää ajattele sitä kovin paljon. Nyt ajattelen että kuljimme vierekkäin lumisateessa ja että isä sipaisi poskeani ja osoitti kirkon valtavaa lumipeitteistä kupolia ja sanoi: – Katso, kulta pieni, pian olemme perillä.

Sitaatti kertoo ainoasta joulusta, jonka aikuinen tytär ja isä viettävät yhdessä. Vaikka suhde isään on ollut kautta vuosien epätasa-arvoinen ja etäinen, jää jäljelle ajan siloittama kohtaamisen kokemus. 

Vaikutun siitä, että kerronta ei latistu tulkintoihin, vaan valitut palat puhuvat puolestaan. Siksi pidän kirjan etenemistavasta, joka kiertyy kuin korkkiruuvi ikävään ja luopumiseen. Kertoja noudattaa selvästi isänsä yleisohjetta, tunteilemattomuutta. Siksi siinä on tunteen voimaa. Lisäksi isän vanhenemisen työn konkreettinen kuvaus vakuuttaa. Linnin tekstistä välittyvää kasvuympäristöä voin päivitellä tai jopa surkutella, mutta ei se mitään muuta, sillä siten kertojasta tuli juuri sellainen kuin on. 

rauhattomat



Kirjan erittely tuntuu juuri nyt tarpeettomalta. Elelen liepeillä, liian lähellä, vaikka Ullmanin elämä on todella kaukana omastani, kauempana kuin Fårö on Tampereelta, Oslosta tai New Yorkista. Ullmannilla kesti seitsemän vuotta ennen kuin hän pystyi kirjoittamaan isänsä kuolemasta. Oman isäni kuolemasta ei ole kulunut kuukauttakaan.

Peilaan tekstiin lähivuosia ja -aikoja: isäni muistin katoaminen, sanojen sekoittuminen, kuolema ja hautajaiset. Kun Ullmann huomaa isänsä muistin hapertumisen, hän iskee palleaani: ”Milloin tarkalleen tuona kesänä aloin puhua hänestä imperfektissä?”  Kun Ullman siteeraa isänsä toistamaa raamatunlausetta, se on sama, jota isäni toisti ennen muistisairautta. Kun Ullmann kuvaa isän kirjoittamisen vaivalloisuutta, muistilappuja, sanojen katoamista, tuttujen muuttumista vieraiksi, tyttären tunnistamattomuutta – tunnistan tilanteet ja kivijärkäleinä painavat tunteet. Kun Ullmann kuvaa hautajaisia sumuisena suoritushässäkkänä, tulee mieleen irrallisia yksityiskohtia isäni hautajaisista. Rauhattomat resonoi myös ikävöintiini ja kiitollisuuteeni – ja ohittamattomaan käännökseen elämästä kuolemaan.

Uuden kielen löytäminen vanhan tilalle, vanhan kielen löytäminen uuden tilalle; kun ihmisestä tulee vanha, hyvin vanha, niin kuin isästä oli tullut, se oli itsessään käännöstehtävä – hän aikoi kääntää sen mitä oli sillä mikä oli tuleva.

– –

Linn Ullmann
Rauhattomat. Romaani
Suomentanut Katriina Huttunen
Like 2016
381 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Muita lukijoita, muun muassa Arja, Leena, Riitta ja Ulla.

Advertisements

8 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

8 responses to “Linn Ullmann: Rauhattomat

  1. riitta k

    Sinulle tämä sattui hauraaseen saumaan, kun isän ikävä on vielä niin vahvasti läsnä. Voimia. Oma isäni ei ollut muistisairas, mutta hänen kuolemansa 85-vuotiaana yllätti. Isä oli itselleni läheisempi kuin äiti ja en uskonut hänen ikinä kuolevan – miten hassua. Jäi lamaava ikävä, joka on toki väistynyt. Mutta kiitollisuus ja hänen valoisan, karjalaisen luonteensa muisto ei katoa ikinä. Ehkä joulu saa kirjoittamaan sisimpiä tuntoja, anteeksi…

    Tämä oli hieno kirja ja Linn Ullmann kasvoi vahvaksi naiseksi näistä kuuluisista vanhemmistaan riippumatta.

    Toivon sinulle Tuija kaunista joulua, vaikka se haikea varmaan on.

    • Riitta, kiitos sinulle – ja kiitos avoimesta jakamisesta! Valoisaa joulua sinulle!

      Aina ei tiedosta yhtä selvästi lukutilanteen vaikutusta, mutta nyt osa aihepiireistä tosiaan tuntui olevan kovin lähellä. Kyllä kaikenlaisesta kirjallisuudesta saa poimia tunnistettavia kokemuksia, vaikka elinpiiri ja ympäristö ovat itselle vieraita. Uskon Ullmannin puhuttelevan, vaikkei lukijalla ole kuuluisaa perhettä, epävakaata lapsuutta tai tuoreita menetyskokemuksia. Hyvä kirja.

  2. Arja

    Auts, varmasti koskettava luettava sinulle juuri näinä aikoina. Kuvaava ilmaisu tuo korkkiruuvimaisuus. Ruuvi pureutuu kipeisiin kohtiin, muttei riko mitään, kirjoittaja välttää taidolla tavanomaisuudet ja tuntuu aidosti yrittävän ymmärtää isäänsä ja suhdettaan häneen. Voisi sanoa paljon ikäviä asioita, muttei sano. Hieno pohdinta, eikä jää kirjailijalta varmasti viimeiseksi tästä aiheesta.

    • Isä-Ingmar ammensi vanhemmistaan, tytär nyt. Laillasi luulen, ettei Linn Ullmannin autofiktio pääty tähän.

      Muistan muutaman joulunseudun, jolloin Bergman-filmatisoinnit tuottivat suuria tunteita, kuten Fanny ja Alexander ja huikea Hyvä tahto. Muisteluksi meni 🙂

  3. ritvamirjamisuhonen@gmail.com

    Laitoin mobiilidatan pois, kun olin Uudessa-Seelannissa ja kaikki senaikaiset postini löytyivät nyt aamulla roskapostistani.
    Luin Ullmannin kirjaa samalla tavoin kuin edellä kirjoittaneet:sukeltaen aina välillä omiin muistoihini ja tunteisiini. Vaikuttava kirja ja haikea matka.
    Uudessa-Seelannissa luin itselleni joululahjaksi ostamani runoteoksen Multa, jota kahteen kertaan lukeminen ei ammentanut tyhjiin, ei sinnepäinkään. Kirjoitan siitä erikseen toiseen formaattiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s