Finlandia-ehdokkaani 2016

Juuri on kirjamessuista ja esikoiskirjapalkintoehdokasasettelusta toivuttu. Parin syvän palleahengityksen jälkeen olen valmis seuraavaan hype-hetkeen, Finlandia-ehdokkaiden julkistukseen.

Sanomatta selvää on, että kirjakisailu on kummallista, sillä kirja voi olla hieno niin monin tavoin. Onnistuneiden kirjojen keskinäinen vertailu tuntuu väkivallalta, puhumattakaan, että pitäisi valita vain yksi. Silti teen oman ehdokaslistan, josta jokainen teos on tuottanut minulle proosallista mielihyvää. Kaikki eri syistä. Vakuuttavaa kirjallisuutta on vuoden mittaan ilmestynyt, joten vapaana ja riippumattomana laadin 10-kohtaisen valikon. Tässä ehdokkaani aakkostettuna:

Riitta Jalonen: Kirkkaus

kirkkausNyt on menty merta edemmäs kalaan eli Uuteen-Seelantiin asti. Oikeastaan aika tai paikka ei ole kuitenkaan oleellinen, vaikka tietysti kirjailija Janet Framen kokemat mielenterveyshoidot vaikuttavat nykyään brutaaleilta. Ydintä on herkän henkilön kokemus, sanojen mahti ja toivon mahdollisuus. Oleellisinta on se, miten ne välittyvät Jalosen tekstistä. Kirkkaasti.

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan

Processed with Snapseed.

Harva kirja notkauttaa polvia niin kuin tämän romaanin alku. Aloitussatu kerrotaan
siten, ettei ole vaihtoehtoja: tämä on katsottava loppuun. Siis katsottava. Kieli kulkee simmottis: se on visuaalisesti väkevää, näyttää henkilöitä, tapahtumia ja ympäristöä, synnyttää mielikuvia. Juonenkuljetuksen suhteen jännite loppua kohti löpsähtänee muttei kielen tempo. Rytmi rullaa, rulettaa.

Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä

Tankkien kesäRomaanin aihelmana on menneen säilyminen nykyisyydessä, museohanke, jossa kaupungin eri aikakerrokset elävät, niiden äänet kuuluvat. Rohkeasti sitä myötäilee kirjan rakenne: kertojina vaihtelee suuri liuta ihmisiä. Synteesi syntyy sekä tapahtuma-ajasta, muutamasta kesäpäivästä vuonna 1968, että menneestä – lähi- ja maailmantapahtumien vaikutuksesta yksilöihin. Jos on lukenut Kuopio-sarjan, saa lukea sydän sykkyrällä monien vanhojen tuttujen henkilöiden luopumisesta ja toisaalta uusien sukupolvien toivosta. Jos sarja ei ole tuttu, saa kompaktin kokonaisuuden fiktiivistä mikrohistoriaa.

Emmi Puikkonen: Eurooppalaiset unet

Eurooppalaiset unetEurooppalaiset unet on episodiromaani, jossa luvut ketjuuntuvat keskenään jonkin yhdistävän tekijän perusteella. Jollain henkilöllä on esimerkiksi kytkös johonkin toiseen kirjan luvun henkilöön. Lisäksi kirjassa on hetkiä, joissa irtaannutaan tosiolevaisesta. Ne voivat olla unia, ne voivat olla yliluonnollisia maailmanhengen (tai EU-alueen zeitgeistin) kosketuksia. Eikä aika rajoita, sillä kuljen kirjan mukana menneestä tulevaan. Tässä romaanissa oli lumoavaa vapautumista monenlaisista rajoista.

Minna Rytisalo: Lempi

LempiNostan hattuani korkealle: sinä-muotoinen teksti on riski, mutta nyt se kannattaa. Poissaolevaa puhutellaan kolmen erilaisen kertojan voimin. Kerrontojen eriaikaisuus laventaa käsittelyä, lisää kierroksia ja tasoja kertoja kertojalta. Jännärinkaltainen juoni koukuttaa. Hienointa on se, miten taidokas teksti pakottaa lukijan täydentämään tarinaa, ottaa sen siten omaksi.

 

Peter Sandström: Laudatur

LaudaturKaksi vuotta sitten listallani oli Valkea kuulas (Finlandia-raadin ei), nyt olkoon Laudaturin vuoro, ihan omin ansioin vaikka tunnistettavaakin on. Hämmentävyyden ja hämmästyttävyyden sekoitus hienontaa kahta aikaa ja ihmissuhteita maukkaaksi muhennokseksi. Vanhemmuuden ja parisuhteiden niksahduksista syntyy jännittävää tekstiä, jossa ei oteta varman päälle, ja siksi se on omaehtoisen varmaa.

 

Jari Tervo: Matriarkka

matriarkkaKuulen humanismin huudon. Se kaikuu kolmesataavuotisella voimalla Inkerinmaalta, vyöryy Jenisein tulvavoimalla vuosikymmenten takaisesta Siperiasta, ei vaikene tämän ajan Suomessa, vaikka väkevät vastavoimat idästä, täältä ja lännestä sen kaikuvuutta sotkevat. Vaikka aluksi minun oli vaikea selviytyä kerronnan ja sanonnan kiemuroista, sitten antauduin. Aineksia on runsaasti. Arvostan kokonaisuuden hallintaa ja sitä, että yhteiskunnallinen romaani voi olla näin sakea ja kaunokirjallisesti pätevä.

Hanna Weselius: Alma!

Alma!Olen jo useaan Almasta! jotain kirjoitellut, ja aina mieli vie suuntaan ”röyhkeä”. Tarkoitan sillä kerronnan ja rakenteen räyhäkkää otetta. Kerrontatavat vaihtelevat, henkilöitä katsellaan erilaisista kulmista. Entisaikojen Alma Mahler on kuin taustakuva, jota vasten roiskimalla nykynaiseus hahmottuu, mutta sillä ei voi olla tiettyä, yhdenlaista hahmoa. Siihen mahtuvat kaapatut nigerialastytöt siinä kuin lähiöpissiksetkin. Moninainen teos.

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Akvarelleja 2Engelin yöpäiväkirja valottaa arkkitehdin tapaa täyttää julkinen ja yksityinen tila. Kumpaankin hän jättää isoja aukioita muiden täytettäväksi. Tämä korunomainen romaani hidastuttaa hetkeen, hiljentää hahmottamaan kertojan elämäntilannetta, ajatusten tapaa, aikaa ja aikalaisia. Sitten se irtoaa vaikuttavan kirjallisuuden tavoin niin, että katson uusin silmin nyt Engelin kaupunkia ja kaupunkilaisia.

musta-hevonenÖö.

Varaan paikan mustille hevosille. Etenkin niille vuoden kirjoille, joita en ole vielä lukenut. Tälle paikalle voi asettua esimerkiksi uusin Pirkko Saision tai Asko Shalbergin romaani. Tai jokin muu. Näyttää siltä, etteivät hienot kirjat lopu.

Mainokset

18 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, Listaus

18 responses to “Finlandia-ehdokkaani 2016

  1. Tuostahan olisi syntynyt hyvä haaste. Minun listalle olisi päässyt yksi yhteinen, ehkä 2.

    • Aivan, haasteainesta. Olen nyt näiden haasteiden kanssa hätäpäinen: marrasviikon lanseeraan tänään puoliltapäivin, ja jo huomenna se alkaa…

      Hauskaa on, että lukemista riittää ja lukijoiden maut vaihtelevat. Voi että, Ulla! Mitkä ne kaksi yhteistä ovat?!

  2. riitta k

    En ole omaa listaani miettinyt. Näistä olen lukenut kaksi, jotka ovat Lempi ja Laudatur. Pidin tavattomasti molemmista, vaikka ovat niin erilaisia.

    • Osut justiinsa juu nääs oikeaan: keskenään erilaisia ovat (huippu)teokset, siinä lukuharrastuksen mausteet, ei vain suola. Saa nautiskella monenlaisista mauista.

  3. Tuulevi

    Olen lukenut näistä Kähkösen ja Rytisalon – upeita kirjoja! Pitänee laittaa nuo muutkin listalle to read.

  4. Hieno idea postata omat Finlandia-ehdokkaat, Tuija! Ehdottomasti haasteainesta 🙂

    Olisin aivan äärettömän iloinen, jos Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet olisi oikeallakin ehdokaslistalla – se on upea kirja, joka on saanut aivan liian vähän huomiota!

    • Maisku, samaa mieltä haastiksesta ja siitä, että Puikkosesta ei ole tarpeeksi suitsutussuhinaa. Pidetään sitä yllä! Ja vaikka toistakin itseäni: tänä vuonna on ilmestynyt paljon kiinnostavia ja taitavia kotimaisia kirjoja.

  5. Hieno lista Tuija! Useampi noista on vielä yöpöydällä kuin luettuna, mutta silti en oikein osaa ehdottaa ketään muuta. Mutta olisiko tämä Bob Dylanin siivittämänä yllätysvuosi, jotain aivan muuta kuten Rakkaus niinku? Ja Dylanista olisi Palatkaa perhosissa, mutta ei se listalle taida yltää.

    • Ihan varmasti tulee ehdokaslistaan yllätyksiä! Koska olen vallaton, saatoin vapautuneesti valita näin monta, yli kuusi vaihtoehtoa. Odottelen kuitenkin listaasi, Kirsi. Jospa sinä saat rajattua ehdokkaat kuuteen.

  6. Omppu/Readerwhydidimarryhim

    Missä Parkkisen Säädyllinen ainesosa? Se on vahvin suosikkini Finlandia-voittajaksi. Mieluusti näkisin listalla myös Taivassalon In transitin. Viime vuonna ei ollut suomenruotsalaista ehdokasta ollenkaan, joten häpeällistä, jos ei ole tänäkään vuonna. Toisaalta sitten, jos Sandström valitaan Taivassalolla tuskin on mahdollisuuksia, kun yleensä ei pääse kuin yksi suomenruotsalainen. Laudatur on kyllä loistava, eipä silti.

    Eurooppalaiset unet oli minustakin superhieno, mutta en oikein usko sen päätyvän listalle, mutta jos niin käy, niin aivan mahtavaa. Milloinkas ne ehdokkaat nyt julkistettiinkaan?

    • Omppu, Parkkinen keikkui listallani viime metreillä, mutta valitsin sittenkin toisin. Hieno romaani on sekin. Kovasti tykkäsin myös Jarmo Ihalaisen -romaanista Mitä miehen pitää, mutta sitten sekin tippui vaihtoehdoista. Vaikeaa on, kun pitää valita.

      Ellen väärin muista, ehdokkaat paljastetaan 6.11. Tai ainakin tässä marraskuun alkupuolella.

      • Omppu/Readerwhydidimarryhim

        Voi sisko sisko, minkä teit. Ihmettelen myös, mikäli Rakkaus niinku ei ole listalla. Sen voittoon en kyllä usko.

      • Nyt systeri kyllä pyörit pöyristyneenä, mutta Rakkaus niinku on mielenkiintoinen, aiheenkäsittelyltä monin tavoin tärkeä, vaan sittenkin ”ihan kiva” – ei vais, siis erittäin hyvä. Puhuuko täällä dinosauruspuoleni, kerronnan koherenttiuskaipaaja?

        Muuten, sunnuntainen Järveä-haastatelu ei loistanut, vetäjä ei ollut terässä, vaikka kirjailija olisi ollut.

  7. En ole lukenut näistä kuin Kirkkauden, mutta olen lukenut mm. Säädyllinen ainesosa, Frau, Pyhä peto etc. Kirkkaus on kirkkain. Tuntuu samalta kuin luettuani Pelon Jokapäiväinen elämämme. Minulle Kirkkaus on ykkönen eikä sitä muuka mikään F-raati(kaan).

    • Siis yksi loistaa. Kirkkaasti. Minä en ihan vielä ole valinnut ykköstäni. Koska vuoden huippukirjat ovat keskenään kovin erilaisia, eri päivinä eri teos tuntuu kunkulta. Haudon siis vielä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s