Paperi T: post-alfa


jou tää täti diggaa nuorisoidolin runoutta mutta ihmettelee mitä tästä sanoisi sillä enhän mää mitään katu-uskottavaa tästä voi sanoa vanha ämmä haikujen suoltaja kun vastassa on musagenren kultapoika ”nostettu jalustalle suomiräpin penttisaarikoski” tyypillä on sana hallussa välkyin viittauksin ironiasta puhumattakaan oivalluksia sellaisia lyriikkaan kuuluvia sanapalapelejä ja aukkoja ne päästää lukijan suljettuihin huoneisiin ja avaamaan ainakin yhden oven


Noloudesta siis viis: pakko oli ottaa mallia esikoisrunoilijan kirjan jysäyttävästä takakansiliepeestä ja julistaa oma kokemusintro. Inspiroiduin kirjaliepeen tiheästä tekstistä, joka on kuin somen sättäysviestikooste höystettynä kirjoittajan itseironisin etäännytyksin. Se teksti välittää asenteen ja otteen, jota runokirja post-alfa (Kosmos 2016) sisältää.

Minut houkutellaan lukemaan runojen puhuja yksi yhteen kirjoittajan kanssa. Tämä Paperi T on palkittu muusikko ja radiotoimittaja. Artistinimi on artistinimi, se voi olla rooli tai se voi olla sitä itseään, Henri Pulkkista. Niin tai näin, runoissa heiluu pitkätukkainen musiikkimies baareissa, buffassa, takahuoneissa, makuuhuoneissa, kekkereillä ja kalliolaisilla kulmilla. Oman elämän paikanhakuangstia on aistittavissa. Itsemurhajutuilla leikkiminen hirvittää, mutta puhujan hirtehinen suhtautuminen roolinsa huvittaa ja liikuttaa.

– –
esittävä runoilija esittää runoilijaa
esileikki syvyyden kanssa
– –

Post-alfasta luen tiivistettyjä elämäntilannetuntoja. Kyse on selvästi kokoelmasta: huomaan kokonaisuuden kehittyvän syklin, tunnistan draaman kaaren. Joitain osia otan vaikeasti vastaan, mutta silti ne tunkevat lähelle. Näen näkyjä nuor(t)en maskuliini(e)n salaisista maailmoista, joita en voi jakaa mutta tuntea. Sitten kieleen. Runoudelle ominainen intertekstuaalisuus on otettu haltuun. Nautin runojen sanankäytöstä, etenkin monimerkityksisyydestä.

mä haluun olla vika
vika tässä maailmassa

Lisäksi minuun vetoaa suoruus – suhteutettuna runon mittakaavaan. Kuvallisuutta on kuten pitää, siirtymiä, mielleyhtymiä, kaikenlaista. Ja sitten on tätä paljautta, teeskentelemättömyyttä, josta tykkään: ”joskus likaiset hiukset ovat vain likaiset hiukset”. Viimeinen kaksirivinen lopetusruno läikähtää sisuksissa, pakottaa lukemaan kirjan heti uudelleen, asemoimaan asioita toisin.

Processed with Snapseed.

Runoissa ei ole isoja kirjaimia, ei välimerkkejä. Ne on painettu valkoisella mustaan paperiin. Sivuille jää oitis lukijan sormenjäljet. Tietoista tai ei, näin lukija jättää merkkinsä tekstiin. Tekstikin jättää jälkiä.

Saa nähdä, saadaanko post-alfasta #pojatkinlukee-kampanjan välkehtivä veturi. Ainakin kirjan painos myytiin pikaisesti loppuun. Toivon, ettei Paperi T:tä syleillä hengettömäksi. Halaillaan siten, jooko, että taiteilijan omaehtoisuus saa kukoistaa ketään kumartelematta. Niin, ettei ole pakko tykätä mutta saa. Kun ”älykköräppäri jäi mensan tuulikaapissa jumiin”, hän tuli ulos kaapista kiinnostavana lyyrikkona. Ovet on auki.

– –
Paperi T
post-alfa
Kosmos 2016
runoja
93 sivua.
Sain kirjan kustantajalta.

Advertisements

6 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Runot

6 responses to “Paperi T: post-alfa

  1. Omppu/Readerwhydidimarryhim

    Tärkeä toive tuo, että ei ”syleillä hengettömäksi.” Suuri vaara varmasti tuohon on ja eiköhän joku jo suunnittele Paprulle omaa tv-show:ta. Apua! Maailmankaikkeus please!

    • Heppu onnistuu nyt kaikessa, mikä on hienoa – on keikkaa Pekka Kuusiston kanssa, on runoa, räppiä ja radiota.

      Vilpittömästi: runot säväyttivät: naurahtelin, symppasin, surin, liikutuin, kauhistuin, ihastelin ilmaisuja.

  2. Jotkut muusikot vain ovat runoilijoita jo valmiiksi. Paperi T:ltä tällainen julkaisu tuntuu ihan luontaiselta jatkumolta, sillä runouttahan hänen kappaleensakin ovat. Hieno ja mielenkiintoinen kirjoitus!

    • Kiitos, Sabinan knalli. Olen samaa mieltä myös siitä, että runoutta on laululyriikka, joten kynnys ei ole korkea ”oikeaan” lyriikkaa. Kiinnostavia tekstejä voi julkasta monin tavoin.

      Yksi kiinnostuksen kohteeni on laulusanoitukset, niistä olen jonkin verran postannut ja pedagogisesti puinut.

  3. Mielenkiintoinen teos! Minäkin otin arvostelukappaleen vastaan, mitä teen tosi harvoin. En tiedä saanko blogattua kirjasta, mutta luin sen heti ja pidin ihan onnistuneena.

    Kansiliepeen tekstit on muuten koostettu ihan oikeasta Facebook-keskustelusta, jota käytiin kuukausi ennen kirjan ilmestymistä täällä:
    https://www.facebook.com/groups/1144598572241189/
    Mielestäni aika ovela ratkaisu, mutta en osallistunutkaan itse keskusteluun vaan pelkästään seurasin sitä. Jotkut eivät ilahtuneet siitä, että joutuivat siteeratuiksi tietämättään.

    • Mielenkiintoinen tieto, Pekka. Osuin siis oikeaan, kun valitsin ”sättäämisen”, ajattelin sitä sättimisen ja chatin risteytyksenä.

      Ja samaa mieltä olen siitä, että onnistunut kokonaisuus. Pidän runotavasta sitä enemmän, mitä pitempään olen runoja makustellut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s