Laululyriikasta: Suru teki lähtöään

Tahmea aamu, lämpimien peittojen alta nouseminen syyskuiseen työpäivään tuntuu vaikealta, muutkin asiat painavat, jotkut jo vuosia. Selailen sängyssä aamun lehteä, ei maalla eikä maailmallakaan mene hyvin. Käännän lehden sivua, kun radiokanavalla biisi vaihtuu toiseksi, tähän: Suru teki lähtöään.

Suru teki lähtöään,
ja mä näin sen ovellani empivän.
Mene vaan, mene vaan.

Tekstissä puhutellaan surua, jonka kaikki tunnistavat. Se on  sielunkumppani, jonka takia sängystä nouseminen uuteen päivään on ponnistus tai joka pienenkin ilonpidon taustalla muistuttaa läsnäolostaan.

En käännä aamulehden sivua, nauliinnun kuuntelemaan. Hän laulaa minulle. Hän laulaa kaikille, jolta on läheinen lähtenyt, sairastunut, kuollut; jolle itselle on sattunut tai joka on tehnyt jotain sellaista, että Suru (sallittakoon tässäkin tunteen personointi) on tullut ja jäänyt jäytämään. Nyt laulurunon puhuja on valmis päästämään tunteesta irti, luopumaan mahdollisesti pitkään hellitystä mielialakumppanista.

Pääsen taas kiehtovaan kysymykseen siitä, toimiiko laululyriikka itsenäisenä. On sillä sekin mahdollisuus. Olen lukenut sanat nyt moneen kertaan. Viehätyn ovi- ja ikkuna-metaforista ja toistosta, jolla puhuja vakuuttaa ja vahvistaa itseään. Teksti toimii lyhyin, yksinkertaisin sanoin, joiden yleisyys ja väljyys mahdollistavat tulkinnan jokaisen lähtötilanteesta. Myös personointi ja puhuttelu toimivat tehokeinona: rakasta seuralaista kehotetaan kauniisti mutta lujasti poistumaan tunnustaen samalla tärkeä yhteinen taival, vielä jopa rohkaistaan kumpaakin, jääjää ja lähtijää: ”Me tahoillamme kyllä selvitään.”

Tiedän, että sanojen kirjoittaja ammentaa avioerostaan. Sanotuksen hienous on juuri siinä, että tätä tietoa ei tarvita. Kuulija kyllä tuntee oman Surunsa. Teksti päättyy lauseeseen: ”Aika erota on.” Sanat kiertyvät lyriikaksi, tulkintavapaaksi. Tämä ”ero” voi olla kaikkea, mitä se mieleen tuo: luopuminen, ihmisuhteen päätös, kuolema, muu lähtö tai tekstin kontekstin perusteella jäähyväiset murheelle, syyllisyydelle ja koko tunnemöykylle, jolla pitkään ravittu Suru on elänyt.

Sanat siis säväyttävät, mutta tulkintakokonaisuus puhuttelee. Sovitus myötäilee voimaantuvaa tunnelmaa, eli melodia- ja soitinkokonaisuus seisoo tekstin takana. Laulaja on sinut sanomansa ja ilmaisunsa kanssa. Herkkyys ja varmuus yhdistyvät, mikä lävistää kuulijan suojukset. Lämmin, sävykäs, konstailematon ääni aiheineen resonoi vastaanottajassa. Pauli Hanhiniemi ilmaisee tekstinsä sellaisella vakuuttavuudella, että minäkin saan puhtia ainakin hellittää vähän Surun kanssa seurustelusta. Syksyn voimabiisi on tässä.

– –
Pauli Hanhiniemi
Suru teki lähtöään
sanoitus, sinkku ilmestyi 12.8.2016
sävellys Jonas Olsson ja Aku Rannila
Universal Music
https://www.facebook.com/PauliHanhiniemiVirallinen/
(Sitaatti on tämän postaajan rivittämä ja välimerkittämä.)

Liekö tekijänoikeuksia kunnioittavaa, mutta sanoitus löytyy täältä: https://www.musixmatch.com/lyrics/Pauli-Hanhiniemi/Suru-Teki-Lähtöään

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): Musiikki, Runot

4 responses to “Laululyriikasta: Suru teki lähtöään

  1. Omppu/Readerwhydidimarryhim

    Luulen (korostan, että luulen, en tietenkään tiedä) tunnistavani jotain tuosta, miten surubiisi tulee ja se on siihen hetkeen ihan täydellinen kaikessa kivun tuottamisessaan. Minulle yksi tällainen vahva kokemus on Jenni Vartiaisen Suru on kunniavieras.

    Kopioin sanat tähän:

    Suru on kunniavieras

    Surua kyynelin kastella täytyy
    Jotta se puhkeais kukkaan
    Helli ja hoivaa varoen vaali
    Ettei se menisi hukkaan

    Pois älä oveltas käännytä koskaan
    Suru jos koputtaa milloin
    Pyydä se sisälle syötä ja juota
    Tarjoa yösija silloin

    Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
    Hajoaa se maahan multaan
    Näät sen silti kukkana aina
    Muistot on kalleinta kultaa
    Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
    Lähti se muualle matkaan
    Vielä se tulee mennäkseen jälleen
    Lähemmäs kuin aavistatkaan

    Se mitä kunniavieraasi kertoo
    Kätke se sydämees tarkoin
    Ei niitä oppeja kirjoista löydä
    Ei ostaa voi miljoonin markoin

    Itkuja varten on ihmisen silmät
    Vierikää kyyneleet
    Tuleehan tuolta se toinen päivä
    Kun on kepeät askeleet

    Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
    Hajoaa se maahan multaan
    Näät sen silti kukkana aina
    Muistot on kalleinta kultaa
    Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
    Lähti se muualle matkaan
    Vielä se tulee mennäkseen jälleen
    Lähemmäs kuin aavistatkaan

    • Mariskan sanoitus on hieno. Sukulaisbiisi omalle syksyn voimakappaleelleni, vaikka ehkä tässä Mariskan sanoituksessa Surun kanssa kaveerataan enemmän. Ei mielestäni Pauli torju murhekumppaniaan, ottaa etäisyyttä, jotta saa tilalle muutakin.

  2. ritvamirjamisuhonen@gmail.com

    Mieheni kuuntelee mökillä lepotauoillaan usein kammottavaa Harju ja Pöntistä. Tänään sieltä tuli yllättäen Pauli Hanhiniemen Suru teki lähtöään ja viehätyin sekä sävelestä ja sanoista että Hanhiniemen eleettömästä tulkinnasta.
    Ompun lähettämä Jenni Vartiaisen Suru on kunniavieras on hieno, mutta kertoo minulle erilaisesta surusta kuin Hanhiniemen laulu.
    Kun suru otti yliotteen arjestani, minua auttoi päivärutiinieni noudattaminen, mukavat ihmiskontaktit ja ne harrastukset, joita jaksoin edes vähän ylläpitää.
    Kiitos kuvista Tui, ne puhuttelivat minua.

    • Kiitos, Ritva. Hienoja biisejä kummatkin. On juuri niin kuin Omppu totesi, oma tunnelma juuri siinä hetkessä kuullun kanssa kohtaa – ja se biisi on SE biisi. On eduksi, että näistä tunnoista on puhuttelevia lauluja, joiden kanssa voi jakaa kokemuksen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s