Paula Havaste: Veden vihat & naistenviikkohaaste

Naistenviikko 2016

Naistenviikkoon osallistuvat blogit löydät täältä.

Viime kesänä käynnistin naistenviikkohaasteen ja jatkan nyt samalla linjalla. Tänä vuonna lähden viihdelinjalle. Naisten viihdekirjallisuuteen saatetaan suhtautua yhä väheksyvästi hymähdellen, mutta on silti tosiasia, että viihdettä luetaan ja siitä nautitaan. Mikäpä sen makoisampaa kuin kesällä kellahtaa leutoon paikkaan ja pakoilla arkea huvitusta herättävien romaanihenkilöiden seurassa. Välipalana sellainen minullekin maistuu.

Mutta määrittelepä viihde! Eikö hyvän kirjallisuuden tule aina viihdyttää ? Perusviihteeksi miellän romanttispainotteiset henkilö- ja juonivetoiset tarinat. Viihdekirjallisuuteen uppoaa monenlaista genreä ja niiden sisälle kirjavaa tarjontaa. Parhaimmillaan niissä on voimaannuttavia selviytymistarinoita, pahimmillaan ulkonäkökeskeistä romanssihöttöä.

Tämän viikon aikana käyn 1100-luvulla näkijänaisen luona, 1800-luvun piian pakeilla, nykynaisen kipsiä hellittämässä,  brittineidon uusia kuvioita katsastamassa, amerikkalaisen nuoren naisen kehityskuluissa ja kuusikymppisten täydellisen avioiliiton tarkistuksessa. Kirjava kattaus – naistenviikon moninaisuutta!


Ja tästä naistenviikkoni alkaa: Veden vihat

Paula Havasteen Tuulen vihat (2014) ja Maan vihat (2015) ovat tutustuttaneet jo Kertteen, 1100-luvun  pärjääjänaiseen. Veden vihat (Gummerus 2016) jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa päättyi, pakoon Tokholmista. Tätä ennen Kertte on asunut melko vaurasta taloa kaukana Turun takaisilla metsämailla Larrin ja tyttärensä kanssa, kunnostautunut kovana kaupankävijänä sekä epäonnekseen hullaantunut Arimoon, jonka mukana matka vei meren taa. Sarjan kolmannessa osassa Kerten pelastaa onnettomaksi muuttuneesta suhteesta ja muusta vainoavasta merenkävijäkauppias Osmi. Veden vihojen vuoksi laiva ei pääsekään Turkuun vaan Osmin kotiin Koluvaniin (Tallinaan), Viroon.

Veden vihat

Joko on Kertte muuttunut tai sitten minä tai lukutilanteeni. Edellisessä osassa minua häiritsi päähenkilön ja juonenkuljetuksen ohuus. Nyt seuraan juonta liukkaasti kuin lehmänluuluistimet kiiltävän ja kestävän riitteen pinnalla. Viron maaperä on ehkä edellistä osaa kotoisampi kerrontakohde, ote on juureva ja ehkä siksi juuret uppoavat edellistä osaa syvemmälle Kerten psyykeen. Mennyt ja teot vaivaavat naista, myös äitiyden tunnot tunkevat tiukasti tietoisuuteen. Luopuminen on keskeistematiikkaa.

Koska kyse on kovin juonivetoisesta elämänkohtalosta, en hiisku tapahtumista tämän kummemmin. Tavallaan ei paljon ulkoista tapahdu, kolmas osa on kuin voimien keruuta tulevaan ja voimannäyte muinaisten aikojen ympäristön, tapojen, toimien ja elämän kuvailusta. Kerron, että Osmi on hyväluontoinen homo, jonka kulissiksi Kertte mainiosti sopii. Kerron senkin, että etenkin kesäkuvaus hiljaisen lammerannan mökissä on miellyttävän seesteinen, havainnoiltaan tarkka ja kiinni arjen pakerruksessa ja jopa onnessa.

Jälleen lintu lauloi jossakin lähellä, ja siitä Kertte tiesi olevansa Marjatan suojeluksessa. Hän sitoi punaisen langanpätkän koivun alas kurottavaan oksaan, painoi vielä hetkeksi otsansa puun runkoa vasten ja kääntyi sitten vieressä kasvavaa korkeaa kuusta kohti. Kuusen rungolla oli pitkä kuivanut pihkajuova, Kertte kumarsi jälleen kiitoksen. Metsän emäntä Marjatta todella piti heistä huolta.

Hienointa Havasteen tekstissä on luonnonuskon kaikkivaltaisuus. Kertte pitää yhteyttä henkiin, ja loitsuaminen on hänen toinen luontonsa. Naisena hän joutuu piilottelemaan henkitietämystään, mutta muita ominaisuuksiaan hän pääsee Osmin suosiossa kehittämään.

Kertte hymähti.
– Kauppoja minä kyllä osaan tehdä, mutta ei minusta kauppamieheksi ole. Nainen minä olen ja sellaisena pysyn.
Mutta sormensa hän risti, sillä näin hyvä kauppalykky oli syytä suojata.

Naisena Kertte on kokenut paljon. Kolmas osa jättää hingun lukea taas seuraava osa: saako Kertte veden vihat lepytettyä, mikä viha nousee seuraavaksi, odottaako Larri kotosalla karannutta vaimoaan sekä mitä mutkia äitiys ja naiseus vielä tuovat Kerten matkaan? Historiaviihteen lajikoppaan Kertte-kirjat kopsahtavat mainiosti.

– – –
Paula Havaste
Veden vihat
Gummerus 2016
historiallinen romaani
392 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Muita lukijoita: Sivutiellä seuraa kiinnostuksella Kertteä ja Hyllytonttu otti hänet mukaan lukumaratoniin.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): haaste, Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja, Naistenviikko

2 responses to “Paula Havaste: Veden vihat & naistenviikkohaaste

  1. Hyvää naistenviikkoa! Havaste painottelee romaanisarjassaan historiallisten yksityiskohtien ja juonenkuljetuksen välillä. Välillä on tosiaan tuntunut tahmomiselta, siis siltä, ettei kertomus itsessään etene. Kuitenkin Havaste onnistuu koukuttamaan lukijansa niin, että sarja on luettava loppuun.

    • Juu, tuo on kumma ristiriita. Eikä henkilökuvauskaan kovin syvää ole, mutta silti vain haluaa tietää, kuinka Kerten käy. Sirri, sinulle myös aurinkoinen naistenviikkotervehdys!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s