Pierre Lemaitre: Camille

img_3223

Pierre Lemaitren kolmiosainen jännärisarja seuraa pienen ranskalaispoliisin työtä, jossa yksityiselämä sotkeutuu työhön. Ensimmäistä osaa Irene ei ole suomennettu, mutta sen puute ei vaikuta haittaavasti jäntevän ja jännittävän Alexin lukemiseen. Uskon, että kolmaskin osa Camille (Minerva Crime 2016) toimii itsenäisesti, vaikka eduksi on, että tuntee päähenkilön ja muutaman muun tyypin jo ennestään.

Camille

Camillen tuntevat tietävät, että oma kissa on hänelle tärkeä.

Poliisiromaanin nimihenkilö Camille Verhoeven on kovia kokenut pariisilainen mestarietsivä. Vaimo Irene murhattiin nelisen vuotta sitten ja siitä toipuminen on yhä kesken. Camille on ulkoisesti ja toimintatavoiltaan omituinen hahmo, joka levittää ympärilleen levottomuutta, silti hänen taitoihinsa luotetaan. Camille on nyt uskaltautunut romanssiin, vaan taas sattuu. Romaani alkaa kohtalonomaisesti ja ennakoivasti:

Tapahtumaa voi pitää ratkaisevana vasta kun se suistaa ihmisen koko elämän raiteiltaan.

Romaanin alku on kyllä minutkin suistaa raiteiltaan, sillä väkivaltakuvausta ei hiivistellä. Niin mäiskitään, että tuntuu. Tuntuu jopa itsetarkoitukselliselta ja toisaalta siltä, että ruhjomisesta karkotetaan kaikenmoinen viihdepyrkimys. Muuten Lemaitren kerronta on virkistävän omanlaistaan, hieman poukkoilevaa, sekoitus rujoa menoa ja herkkiä havaintoja, silti helposti seurattavaa ja henkilöihin luotaavaa. Etenkin päähenkilön tilanteen, ajattelutavan ja kohtalon kirja kuvaa vetoavasti.

Teksti vetää vääjäämättömästi. Juoni on yllätyksellinen, ja vaikka tiettyyn suuntaan vihjaillaan, en ennalta arvannut, mistä rikoskierteessä oli kyse. Minun oli luettava Camille yhdeltä istumalta. Lemaitren kirjat eivät ole tusinatuotteita (oi, mieleen putkahtaa hieno sotaromaani Näkemiin taivaassa).

Camille 2

Camille inspiroi Helmet-haasteen kirjankansianaamakuvaan.

– – –
Pierre Lemaitre
Camille
ranskan kielestä suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva Crime 2016
rikosromaani
336 sivua.
Lainasin kirjastosta, kaveri välikätenä.

Advertisements

6 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

6 responses to “Pierre Lemaitre: Camille

  1. Tämä kuulostaa kiinnostavalta vaikka väkivallan mäiske vähän kauhistuttaakin. Blogissani olisi sinulle palkintohaaste: https://kirjakaapinkummitus.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    • Kiitos, Jonna – käyn katsastamassa ja vastaan haasteeseen.

      Kirjan alku tosiaan räjäyttää väkivallalla, mutta tarkoituksen hyväksyin – ei viihdytä, on vain kouraisevaa. Jatkossa pelataan toisin jännityskeinoin. Suosittelen!

  2. Oli meillä sama ranskalaiskirja dekkariviikolle. 🙂 Minäkin luin Camillen aika lailla yhdeltä istumalta, tai ainakin yhden vuorokauden kuluessa. Lemaitre totisesti osaa dekkarinkirjoittamisen taidon, ei tätä malttanut päästää käsistään kun juoni vei mennessään.

    • Niin vei. Eikä haitannut yhtään, että ensimmäistä trilogiasta ei ole lukenut (ranskantaidottomana en pystyisikään). Uskon, että toimii yksinkin, ilman Alex-osan taustaa.

      • Minua informoitiin tänään kommenttiboksiin, että Minerva julkaisee trilogian aloitusosan Irenen alkusyksyllä. Aion ehdottomasti lukea, vaikka Irenen kohtalo onkin näissä kahdessa suomennetussa jo käynyt selväksi.

      • Mielenkiintoinen käännösstrategia! Taidan tehdä kuten sinä eli lukea Irenen, koska Lemaitren kerronta on niin vetävää. Kiitos tiedosta, Marika!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s