Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta

Silva odottaa viimeiseltä peruskoulukesältä paljon. Hän on pohjimmiltaan kunnon tyttö, vaikka osallistuu pahispuuhiin. Sattuu hengenvaarallinen pysäytys. Siitä kertoo Marja-Leena Tiaisen nuortenromaani Viestejä Koomasta (Tammi 2016).

– Kooma?
– Siellä me nyt ollaan, Kata selventää.
– Me ollaan siis unessa?
– Syvässä sellaisessa. Jotkut meistä kuolevat, toiset taas… Oletko nähnyt, miten ihmisiä katoaa yhtäkkiä?

Tiaisen romaanissa Kooma on todellinen paikka, välitila. Laura Lindstedtin Oneironissa henkilöt lilluivat parin sekunnin olemattomuudessa ennen kuolemaa, tässä nuortenromaanissa Koomasta joko palaa elämään viestintuojana tai joku tuttu noutaa turvallisesti Tuonpuoleiseen. Eikä ole sattumaa, että Silvan sukunimi on Marras…

Miellyttävästi Tiainen välttää hörhöilyn. Elämään palaajat joutuvat ratkaisemaan, miten kertoa muille välitilakokemuksesta vai uskaltaako siitä kertoa lainkaan. Arkitoden ylittävä kokemus kuitenkin hälventää pelkoja eikä kallistu minkään uskontokunnan saarnaksi. Keskeinen sanoma tulee voimalla: minä hetkenä tahansa voi sattua peruuttamatonta, mutta kuolemaa ei tarvitse vaan pitää elää läheisten kanssa joka päivä niin hyvin kuin osaa.

Viestejä Koomasta

Viestejä Koomasta rakentuu näppärästi: Kooma-osuus eroaa visuaalisesti ja kerronnallisesti muusta tekstistä. Aiheita ja teemoja on tungokseen asti, sillä kirjassa käsitellään kuolemaa, vakavia onnettomuuksia, nuorten yllytyshulluutta, kiusaamista, ystävyyttä, ihastumista ja (uus)perhesuhteita. Kasassa kaikki pysyy, ja kokonaisuus on helppolukuinen, ei erityisen syväluotaava.

Nuortenromaanit ovat merkityksellinen portti romaanitaiteeseen. Ne totuttavat juonenkehittelyyn, teemojen kuljetukseen ja henkilöihin samastumiseen. Kerronnallisesti ei yleensä kikkailla, vaikka näkökulmien vaihtelusta pääseekin nauttimaan. Monesti nuorisokirjallisuuteen ujuttuu opettavaista ainesta, mikä voi aikuislukijasta tuntua rasittavalta.

Opetuksia Viestejä Koomasta -kirjassa on, ei kuitenkaan kovin osoittelevasti, mutta on myös tyttöyteen kuuluvaa elämänmakuisuutta. Siinä on myös aitoutta asetelmissa: aikuinen on hukassa surun kanssa, ja nuori käsittelee mullistavia asioita epävarmuuden sietäen. Hienosti näkyy myös se, miten käänteentekevä tapahtuma on sivullisille yhdentekevä tai torjuttava. Koska nuorena ei saa koskaan liikaa rohkaisua ja toivoa, tämä kirja tarjoaa siihen mukavan lisän tämän- ja tuonpuoleisen yhdistäen.

– – –
Marja-Leena Tiainen
Viestejä Koomasta
Tammi 2016
nuotenromaani
210 sivua.

Sain kirjan kustantajalta.

Lue kirjasta myös Lukutoukan ja Dysphorian blogeista.

P.S. Tutustu myös Tiasen selkokirjoihin! Aloita tästä.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s