Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

Aikuisten värityskirjat ovat hitti, ja englantilaiset kuulemma ovat innostuneet aikuisten lastenkirjoista. Joukon jatkoksi sopivat aikuisten saturomaanit, esimerkiksi ranskalainen Romain Puértolas on sellaisen sepittänyt: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven (Otava 2016). Tämä fabula on erityisen fiktiotietoinen kehyskertomuksineen ja fakta-sepite-variaatioineen.

Minä uskon kiinalaiseen merirosvoonne oranssissa pyjamassaan, senegalilaiskiinalaiseen poppamieheen, joka syö Lidlin jogurtteja, ja Renaultin tehtaan munkkeihin, jotka pelaavat petankkia vihreillä tomaateilla. Minä uskon siihen kaikkeen. Koska se tekee minulle hyvää. Vaikka tiedän, että se on valetta, silkkaa mielikuvituksen tuotetta.

Posteljooni Providence lentää (siis lentää itse, ei lentokoneella) Marokkoon saatuaan luvan adoptoida sieltä kroonisesti sairaan tytön. Tämän mahdottoman matka varrella kohdataan merkillistä väkeä, kummia sattumuksia ja paljon populaarikulttuuriviittauksia, joita kaikentietävä ja -tietoinen kertoja ripottelee juoneen. Jos joku lukijoista uuvahtaa ennen loppukolmannesta, jää itämättä tarinoinnin totuuden siemen. Vakava asia on pohjalla, mutta överiksi menee. Voi juustokudotut vaatteet!

Tyttö joka nielaisi

Tarinassa on paljon viehättävää, mutta johtuen puisevasta mielentilastani tai tälle kirjalle epäonnisesta lukutilanteesta, kokonaisuus tuntuu venytetyltä. Luin juuri Kate Atkinsonin romaanin Hävityksen jumala, joka käsittelee osin samoja teemoja ja tekee sen niin häkellyttävän vaikuttavasti, että rinnalla Puértolas jää pikkukivaksi kokeiluksi. No juu juu, onhan näiden kirjojen tyylilaji ihan eri, vaikka yhteistä ovat mielikuvitus, fiktion lohdullisuus ja kuolema-aihe. Niitä voi toki käsitellä monella tavalla – kyllä sepityksen leikkiä maailmaan mahtuu ja joka tyylin lukijoita.

Uskon, että Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven vetoaa kepeänviehkon tarinoinnin ystäviin. Näppärää sanankäyttöä romaanissa on. Satumainen on myös Puértolasin esikoinen Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin, ja sen elämää rakastavista sattumuksista toissa kesänä viehätyin. Se on sopivan raakasokerinen. Tässä uutuudessa on katkeransuloisuudesta huolimatta minulle liikaa makeutta, joskin ”onnellinen” loppu on askarruttavan monimielinen.

– – –
Romain Puértolas
Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven
Suomentanut Taina Helkamo
Otava 2016
romaani
224 sivua.

Sain kirjan kustantajalta.

Ja juuri niin kuin pitääkin, sukeutuu erilaisia lukukokemuksia: Krista piti tästä, ei niinkään Fakiirista.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

2 responses to “Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

  1. Koskaan kuullutkaan – hyvä kun sanoit, siis sen Ikea-kaapin kirjoittaja, sehän oli muistaakseni ajoittain hyvinkin hauska (ja näin mieleenjäävä!). Toi kirjan nimi on veikeä. Vois kerätä listan kaikista kirjannimistä, joissa esiintyy Pariisi jotenkin. Kadonnut Pariisi. Nuoruuteni Pariisi. Pieni kirjapuoti Pariisissa (tai jotain sinne päin?), mitänäitänyton. Tarkemmin ajatellen, varmaan jollakulla sellainen lista on jo olemassa, kun muistaa kirjaihmisten listausmieltymyksen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s