Olive Kitteridge

olive-kitteridge-9781471149047_hrAlkuvuoden tv-draamakohokohtani on Olive Kitteridge, neliosainen sarja, joka perustuu Elizabeth Stroutin samannimiseen romaaniin. Pulizer-palkittua kirjaa ei ole suomennettu. Sarja on HBO-tuotantoa (2014) ja tuottajina ovat toimineet muun muassa Tom Hanks ja Frances McDormac. Jälkimmäinen vetäisee nimihenkilönä huikean roolityön.

Jo alkutekstiosuus musiikkeineen ja kuvaleikkauksineen vakuuttaa perosoonallisuudesta. Tapahtumat aloitetaan lopusta, peruuttamattomalta vaikuttavasta päätöksestä, mutta oikopäätä siirrytään 25 vuotta taaksepäin. Katsojalle tarjoutuu useiden päivällishetkien todistajana kuva pienen perheen dynamiikasta. Olive on ilmapiirin kalseuttaja, Henry leppoisa tunnelmatasoittaja ja Christopher-poika kahden tuulen välissä.

Sarja on kuvattu mainelaisen rantakaupungin kauniissa maisemissa. Vuodenajat erottuvat, pikkukaupunki on idyllinen, silti todellinen. Seutukunnan ihmiset ovat tavallisia, enemmän tai vähemmän ahdistuneita. Oudoin kaikista on Olive.

Sarjan roolitus osuu niin oikeaan kuin mahdollista. Etenkin Olive (Frances Mc Dormac) ja Henry (Richard Jenkins) loistavat persoonina, joiden pienet suupielen värähdykset tai silmäkulman liikkeet kertovat enemmän kuin dialogi. Vaikka asetelma on selkeä, se ei ole yksioikoinen. Kauheassa Olivessa on hienoja piirteitä ja ystävällisessä Henryssä rasittavia. Erityiskiitoksen esitän juuri draaman välittämästä inhimillisyydestä, jota korostaa se, että rooleissa on tavallisen näköisiä henkilöitä, riutuneita ja ryppyisiä. Botox- ja silikonisilotellut epähenkilöt loistavat poissaolollaan.

Draamakerronnan hienous on siinä, että asioita näytetään, ei selitetä. Tilaa jää katsojan tekemille täydennyksille ja johtopäätöksille. Juonta ei pysty ennakoimaan. On kyse siitä, millaisia henkilöt ovat toisilleen, mikä pitää heitä yhdessä tai erossa. Perhesuhteet jäytävät. Pohjavireenä kulkevat mielenterveyden ja kuoleman synkät pohjavirrat. Toteutus ei ole ahdistava, joskaan ei erityisen hilpeäkään. Omaperäinen tunnelma vangitsee.

Voin vain toivoa, että YLE hankkii Olive Kitteridgen. Tai voi olla, että sen esitykset ovat livahtaneet minulta ohi. Laatudraaman ystäville suosittelen empimättä tätä hienoa sarjaa, johon pääsee käsiksi HBO Nordicin avulla tai kirjaston DVD:n lainaamalla. Trailerin voi katsastaa Youtubesta.

– – –

Olive Kitteridge

Yhdysvallat 2014 (HBO Nordic)
Ohjaus Lisa Cholodenko
Käsikirjoitus Jane Anderson
Pääosissa Frances McDormand, Richard Jenkins, John Gallagher Jr., Peter Mullan, Bill Murray

 

Advertisements

6 kommenttia

Kategoria(t): Draama, Kirjallisuus

6 responses to “Olive Kitteridge

  1. arja

    Kuulostaa hienolta, ja mitkä näyttelijänimet! Haluaisin niin katsoa enemmän tv:tä, mutta sieltä on vaikea löytää juuri ne helmet, ja meidän kanavahässäkkä, no, on vielä hässäkkä, taloyhtiön kaapelitoimittajan vaihdon myötä. Mutta vielä jonain päivänä…

  2. ritvamirjamisuhonen@gmail.com

    Kun luin aikoinaan blogisi Olive Kitteridgestä, laitoin sarjan ja kirjan ” omaan hyllyyni” kirjaston verkkoon. Siellä se on edelleenkin, mutta tulee nyt paraikaa Teemalta.
    On kivaa, kun jaksot tulevat perättäisinä päivinä ja intensiteetti säilyy. Näyttelijät ovat kautta linjan erinomaisia.
    Olen kamalassa kesäflunssassa kiitos torstain rankkasateessa tehdyn kulttuurikierroksen, mutta saanpahan ihan luvalla (omallani) olla kuin ellun kana ja istua auringossa pärskimässä ja lukemassa.
    Kaikki postauksesi ovat tuoneet sisältöä ja iloa elämääni, kiitos niistä!

  3. ritvamirjamisuhonen@gmail.com

    – Saako tässä levätä vähän? Olive Kitteridge saanee vielä mahdollisuuden elää toisen ihmisen kanssa hyvää elämää.
    Voi, miten vaikeaa monille naisille (ehkä miehillekin?) on elää omanlaistaan elämää loukkaamatta muita. Useimmat meistä joutuvat luovimaan elämässä itsenäisyytemme ja läheistemme tarpeiden välillä ja parhaatkin pyrkinyksemme saattavat näyttäytyä toisten silmissä itsekkyytenä tai välinpitämättömyytenä.
    Olen Olive Kitteridge, vaikka en käyttäydy hänen laillaan. Haluan olla pidetty, haluan olla ystävällinen – ja usein tunnen kaventuvani ihmisenä.
    Tällaista on hyvä taide: mitään ei tarvitse vääntää rautalangasta. Alat miettiä elämääsi, vaikka et oikein jaksaisikaan. Ja huominen päivä voi aina olla edellistä parempi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s