David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

Luettelenpa asiat, jotka nyt vain täytyy hyväksyä:
1. Lisbeth Salander on sarjakuvien ja tarujen supersankariperillinen, ainakin Pepin, Robin Hoodin ja Waspin (?) ihmetyttöristeytymä. Kipeän hyvä ollakseen totta. Ai niin, onkin fiktiota.
2. Mikael Blomkvist on jumaloitu journalisti. Tällaisia pitkän kaavan printtimedian julkkissenttaajia siis voi olla. Fiktiossa.
3. Nerot ovat vähintään sosiaalisesti rajoittuneita, parhaimmillaan autistisia savantteja.
4. Alkulukujen moninaisuus yhdistyy tekoälytutkimusrikollisuuteen ja Amerikka-Venäjä-vehkeilyyn Helsingin kautta Tukholma polttopisteenä. Ei se mitään, vaikkei tästä paljon ymmärrä.
5. Rahastustarkoituksessa tuotettu suosikkisarjan jatkoteos voi silti olla viihdyttävää jännityskirjallisuutta.
Se mikä ei tapa

David Lagercrantz kaikista epäilyistäni huolimatta selviytyy melkein mahdottomasta tehtävästä. Se mikä ei tapa (WSOY 2015) sointuu Stieg Larssonin menestystrilogian sävyihin. Olen aika ällistynyt siitä, miten tutut henkilöt jatkavat elämäänsä tunnistettavalla kuvaustyylillä.

Juoni kulkee ansoja virittäen. Henkilöitä on turhan paljon, vaan aika hyvin heidät saadaan punottua tapahtumakäänteisiin. On toki joukossa ennalta-arvattavaa ja varmuus siitä, että supersankarit selviävät. Joukossa on hämmentävän runsaasti matemaattistietoteknistä luentomateriaalia tällaiselle lyhyen oppimäärän rimaahipoenselviytyjälle.

Tärkeintä on että me ymmärrämme että elämä on vakavaa ja rikasta. Meidän tulee sekä arvostaa sitä että pyrkiä parantamaan maailmaa.

Ohhoh! Näin ylevästi kaiken hakkerointi- ja takaa-ajomelskeen keskellä siteeraa rabbiaan romaanin kiinnostavin henkilö, rikostutkija Bublanski, joka etsii elämään tarkoitusta sekä ratkaisua murhaan, katoamiseen ja hakkereiden tietovuotoihin. Häneen keskittyvät keskeisimmät syvävirtaukset. Dekkarin ydintä on tietoteknistymisestä haurastuneen maailman muutostuska, jota meidän kaikkien puolesta Bublanski potee.

”Me elämme sairaassa maailmassa, Mikael.”
”Niinkö?”
”Maailmassa, jossa vainoharhainen on terve.”

Mikael on vetämättömässä kunnossa, Lisbeth sen sijaan kuin nälkäinen näätä. Sananen vielä Lisbethistä. Onhan hän uskomaton luomus. Voin vain toistaa itseäni ja tähdentää, että tyypin suhteen on luovuttava uskottavuusodotuksista: tuloksena voittamaton äärimmäisyys. Olkoon hän kaikkien epäinhimillisyyksiä kokeineiden selviytymisuskoa kannatteleva superhahmo. Sarja jatkukoon – hyvän ja pahan taistelu jää merkittävästi kesken.

– – –
David Lagercrantz
Se mikä ei tapa
Suomentanut Outi Menna
WSOY 2015
Jatkoa Steig Larssonin Millenium-sarjalle
544 sivua.
Sain bloggaajakaverilta.
Muualla muun muassa:
Kulttuuri kukoistaa pitää kirjaa vauhdikkaana ja tasokkaana vaikka henkilöitä aiempaa laimeampina.
Kirsin kirjanurkkaa ärsyyntyi mutta halusi kuulla kaiken nyt ja vielä lisää tulevaisuudessa.
Kirsin Book Club olisi halunnut tykätä enemmän.
Lillin kirjataivas koki odotuksensa täyttyneen.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s