Mietteitä joululauluteksteistä

Jouluviikon olen kuunnellut Radio Suomi -kanavaa. Puheosuuksia halkovat lähinnä kotimaiset joululaulut. Klassikot painottuvat. Viime vuonna suosituin joululaulu oli Katri-Helenan ”Joulumaa”, ja varmaan se tänä vuonnakin keikkuu kärjessä. Suosittelen kyllä tummanvaikuttavaa Aino Vennan melodiamuutosversiota. Amnestyn julkaisema video liu’uttaa tekstin ydisanomaan uudet ulottuvuudet: http://youtu.be/KMwBr8gXkzo. Ainakin minut kokonaisuus pysäyttää miettimään joulun ”hyvä tahto” -ideologiaa.

Joka vuosi monet pop- ja iskelmätähdet julkaisevat joululevyjä teemalla rakastetuimmat sävelmät tuomatta niihin muutoskulmaa tai särmää toisin kuin Aino Venna tuunattuun ”Joulumaahan”. Yllättävän paljon satsataan vuosittain myös uusiin jouluviisuihin. Lauri Tähkä, Olli Lindholm, Suvi Teräsniska, Anne Mattila ja Jani Wikholm muun muassa esittävät uutta (uusi = noin kymmenen vuoden sisällä väsätty). Tyypilliset viime vuosien joululaulut ovat popiskelmähenkisiä ja melankolisia.

Sanoituksista voisi päätellä, että joulumme ei koostu lasten lahjakekkereistä vaan aikuisten haikailuhetkistä.

Sanoituksista voisi päätellä, että joulumme ei koostu lasten lahjakekkereistä vaan aikuisten haikailuhetkistä.


On sitten vanha tai uusi joululaulu, tekstissä luodaan idyllimaisema. Siinä pitää olla lunta ja tähtitaivas. Kynttilöden tulee loistaa. Kotitunnelma lyö jollain tavalla läpi: joulu on lämpimän perhekeskeinen tai sellaista kaivataan. On sitten maallinen tai hengellinen henki, enkelit ja jokin kuolleisiin viittaava ovat yleisiä aihelmia. Harvassa ovat remakat ilolaulut; pääsääntöisesti tunnelma on harras, haikea tai haaveileva.

Aikakoneen ”Hiljaisuus” on valunut joulunodotusaikana radiosta useasti (otan tekijänoikeusriskin ja lisään linkin: http://youtu.be/89C0EXVTcgg). Pop-biisissä on mollisävelkulkuja vaan ei toivottomuutta. Sanomassa on tärkeä kohdennus. Keskiössä on yksinäisen joulu, jossa ei kyseenalaisteta epätyypillistä juhlatilannetta. Yksinäisen joulua valaisevat tähtitaivas ja toivo edes hetkellisestä hyvästä – enkeleitä unohtamatta. Kappaleen surumielisyydessä on lohdullisuutta, kohottavuutta ja perspektiiviä:

Yön laulu kauas kohoaa.
Yön laulu kauas katoaa.

Tuore tuttavuus minulle on ”Kalevankangas”, Hauli Bros -pispalalaisbändin jouluiskelmä (http://youtu.be/bWr_17RJmt0). Tähdennän, etteivät tämän tyyliset jollotukset kitarasooloineen kuulu mielimusiikkiini. Nostan biisin esimerkiksi siitä, miten juhatapio/arttuwiskari-tyyliset teokset sulavasti sopivat joulutunnelmaan: tunteisiin vetoava vanhuskertomus kytkeytyy hautausmaanäkymään. 

Kuvattu paikka on symbolisen monikerroksinen, sillä Kalevankangas on Suomen itsenäistymisen alun yksi traagisimmista tapponäyttämöistä. Sen lisäksi siellä on sodanaikaisia sankarihautoja ja monien tamperelaissikupolvien muut vainaat. Tällaisessa laulussa kiteytyy siten sakeasti perisuomalainen tummasävyinen joulukertomus. Jouluna on sanomatta selvä lupa rypeä kyyneleet silmissä menetyksiä muistellen. Kaikki kunnia sille: herkistymiselle on tila ja aika.

Hyvät blogini lukijat: toivotan lukuisaa joulua sekä elämyksiä ihmisten, kulttuurin ja tekstien parissa tänään ja tulevina päivinä!image

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Musiikki, Sekalaista

2 responses to “Mietteitä joululauluteksteistä

  1. Arja

    Kiva juttu, tämäkin! Ja kiva kun tulee uusia joululauluja, myös niitä joissa ei ole hanget korkeat eikä korkeampia henkiä, jotta uskonnottomatkin voivat nauttia. Naparetki ja Rambo kuulostavat kuvaaminasi myös hienoilta ja lukemaan kutkuttavilta. Hyvää joulun jatkoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s