Pierre Lemaitre: Alex

Alex2Viime syksynä Pierre Lemaitre humahti tietoisuuteeni historiaromaanilla Näkemiin taivaassa. Vaikka tuon romaanin henkilöhahmot ovat äärimmäisiä, tarinassa on omaperäisyyttä ja lennokkuutta. Jotain samaa on uusimmassa Lemaitre-suomennoksessa, vaikka Alex (Minerva 2015) on dekkarityyppinen ja nykyaikaan sijoittuva.

Samanlaisuuksia on etenkin henkilökuvauksessa. Lemaitrella saattaa olla taipumusta loihtia tyyppejä, joissa pilkahtaa persoonallisuutta ja jotka rakentuvat runnellun ulkomuodon erikoisuuksiin ja sukurasitteisiin. Henkilöiden pitää kamppailla kestääkseen epätavallisuutensa ja perhetaustansa – ja jotkut romahtavat.

Alex-romaanin pääpoliisi on lyhytkasvuinen ja traumatisoitunut keski-ikäinen mies, jonka kommunikointi on töksähtelevää. Kun pääsen yli tietynlaisesta tekemällä tehty -tunteesta, tyyppi alkaa tuntua kiinnostavalta. No, onhan hänellä takanaan vaimon kuolema, myötäileviä ja eksentrisiä kollegoita sekä kimurantti suhde pomoon. Nämä asetelmat ovat valitettavan kulunutta dekkarikamaa.

Juoni keikahtaa kyljelleen ja ponkaisee pystyyn entistä ehompana kolme kertaa. Tällainen yllätyksellisyys virkistää. Vaikka dekkarin alun kauheus tuntuu lähes ylivoimaiselta (hrrr, rottia!) ja vaikkei jatkossakaan käänteet lempene, tarinajuoksutus ja hiljalleen selviävä syy-seuraus-ketju avaavat arvaamattomia.

Uups, mihin ne rotat katosivat?

Uups, mihin ne rotat katosivat?

Alexin loppunousu pistää pohtimaan pahan tekemisen mekanismeja. Romaani ei anna vastauksia siihen, miksi kotona tai lähipiireissä suljetaan silmät pahalta, hiljaisuudessa hyväksytään se tai osallistutaan siihen. Dekkari venyttää moraalin rajoja pistäen miettimään koston konsteja. Niitä riittää – julmasti, joskaan ei yksioikoisesti. Näin Alex kehittyy keskivertodekkaria kimurantimmaksi teokseksi. Kannattaa lukea ällötyksistä huolimatta.

– – –
Pierre Lemaitre
Alex
Suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva 2015
404 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Muualla: Hemulin kirjahylly, Kirjoista ja muista kertomuksista, Oksan hyllyltä ja Rakkaudesta kirjoihin.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus

2 responses to “Pierre Lemaitre: Alex

  1. Luin Lemaitren edellisen kirjan. Se oli liian sotaa. Se jätti minuun huonon olon, joten raakkasin tuon dekkarinkin pois. Olen liian herkkä sodalle. Boynen luin ihan mielelläni.

    • Välillä on rajattava. Minä luen mielelläni dekkareita, mutta sarjamurhaajat nykyisin sysään syrjään. No, Alexissa sellainen oli mutta sitten oli muutakin. Joskus voi siis yllättyä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s