Päivittäinen arkisto: lokakuu 25, 2015

Kirjamessut: sunnuntaitunnelmia 2015 ja esikoiset

KirjamessutMeriromaanista

Kirjamessujen finaalipäivänä tähtäsin kuuntelemaan Finlandia-ehdokastani. Petri Tammisen Meriromaani säväytti alkuvuodesta: elämän merillä ajelehtiva ihmispolo selviää haaksirikosta toiseen. Tamminen kertoi välttäneensä romaanissaan symboliikkaa, meri jo sinällään riittää, sen arvaamattomuus. Täytyy tunnustaa, että silti luen romaanista metaforia monenlaisista elämän aallokoista ja karikoista.Tamminen

Kaisu-Maria Toiskallion oivaltava kirjailijahaastattelu lähti siitä, että Meriromaani on sivujaan suurempi. Tamminen totesi, että hänellä on vakioteemat, yksi niistä on sankaruus. Merikapteeni Huurnan sankaruus on epäonnistumisien kestämistä. Meriromaanin syntysanat lausuttiin aamuöisten valvomisien hetkinä puusaunan lauteilla Costa Concordian uppoamista pohtien. Se sysäsi kirjailijan käsittelemään toista perusteemaa, häpeää.

Petri Tammiselle kirjoittaminen on pois jättämistä, selittämisestä pitäytymistä. Tähtäimenä on havaita elämä, josta syntyy kirjallisuutta. Lukuilo on Tammiselle sitä, että lukiessaan saa elämästä kiinni. Meriromaani on tarjonnut minulle jo usean kerran lukuiloa. Sen ajaton tapa käsitellä tyytymisen tyventä ja myrskyä tukee elämään tarrautumista. Kiitos kirjailijalle kirjasta, kirjallisuusajatuksista ja signeerauksesta!

Esikoiskirjat

Helsingin Sanomat (24.10.2015) esitteli tämän vuoden esikoiskirjapalkintoehdokkaat. Lavalla ehdokkaat esiintyivät sunnuntai-iltapäivänä, mutta jouduin livahtamaan sitä ennen enkä HS-TV:stä löytänyt suoraa lähetystä. Siispä sananen ehdokkaista luetun ja lauantaina kuullun pohjalta. Olen kymmenestä ehdokkaasta lukenut neljä.

Äly 2Lauri Mäkinen yllättää aihevalinnalla. Historiallinen, jännitysviritteinen Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset kertoo lähetysasemasta Ambomaalla. Ympäristö ja siihen liittyvät jännitteet on hyvin kuvattu: Afrikan autiomaa kätkee monelaista kilvoittelua uskosta, sieluista ja ruumiista. Asetelmia on, mutta henkilökuvaus jää ohueksi.

viimeinen sanaPärttyli Rinteen Viimeinen sana ilmestyi jo viime syksynä, muttei ehtinyt kisaan. Se on väkevä, selittelemätön nuorisokuvaus, joka vakuuttaa terävänäköisyydellään. Voi poikia, perheitä, harhaan itseään ylentäviä. Rinteen kirjaa veikkaan voittajaksi – ja tähdennän, että voin valita vain neljän luetun joukosta.

PedotVuokko Sajaniemi tuottaa kiinnostavia tunnelmia romaanissa Pedot. Susihavainnon ympärille kietoutuu itäsuomalaiskylän elämänjärkytyksiä. Kehityskertomuskin romaani on. Aineksia on paljon, atmosfääri kantaa. Kirjabloggaajien brunssilla lauantaina Sajaniemi kertoi, miten kirjan kirjoittaminen käynnistyi ranskalaisin viivoin kerättyinä tunnelmahuomioina.

KymmenotteluJussi Seppäsen Kymmenottelu sitoo moniääniset novellit – yllätys, yllätys – kymmenottelun lajein. Kertomusten pääaiheet ja tyylit vaihtelevat. Kokonaisuus on monipuolinen, hauska ja pistäväkin – kelpo kerrontaa lyhytproosan ystäville. Seppänen itse kertoi, että urheilusta löytyy lavennus mihin tahansa elämänilmiöön.

Viime vuoden superesikoisvuoden kaltaista ei usein tule. Olen lukenut muutaman muunkin esikoisen, ihan hyviä, mutta säväyttäjiä on ollut tänä vuonna vähän. Palkintoehdokkaista hauskaksi kehuttu Saara Turusen Rakkaudenhirviö on lukematta. Turunen kuvaili lauantaiaamun bloggaajatilaisuudessa kirjaansa siten, että sukupuolella on merkitystä, samoin tavallisuuden vaateella.

Lopputulema

Tämän vuoden messut olivat minulle kaaosta ja kohtaamisia. Päällekkäiset tapahtumat ja tungostörmäily tuottivat säntäilyä, joskin myös ohikiitäviä kiinnostushetkiä:
Päivi Alasalmi jatkaa saamelaissarjaansa.
Katja Kettu kirjoittaa suomalaisintiaaneista.
Sirpa Kähkönen on loistava asiayhteydet puheeksi pukija.
Reijo Mäki ja Eppu Nuotio näkevät selkoistuksissa uuden lukijakuntamahdollisuuden.
Jenni Pääskysaari soisi kaikille samaa varmuutta kuin on hepenissään polvet ruvilla liihottelevilla 6-vuotiailla.
Jussi Seppänen sarjakuvakäsikirjoittajaopettajana osaa tilannekuvasta toiseen taittamisen.
Petri Tammisen mukaan ei tarvitse kaikkea kokea kirjoittaakseen kaikesta koetusta.
Antti Tuomaiselle eri genrejen sekoittaminen on asian ydin.

Lisäksi kirjamessuilla ilahduttivat kasvokkain kohtaamiset: muutama sana muutaman kirjailijan kanssa, ystävän kanssa kirjakeskustelut ja kirjabloggaajaväen lyhyet mutta antoisat ajatustenvaihdot. Harmittavasti en kaikkien tekstituttujen kanssa ehtinyt lainkaan jutustelemaan.

Sirpa Kähkönen ja Hannu Mäkelä

Sirpa Kähkönen ja Hannu Mäkelä

Jenni Pääskysaari tyttöjen ja kaikkien asialla

Jenni Pääskysaari tyttöjen ja kaikkien asialla

Antti Tuomainen Kaivosta kaivelemassa

Antti Tuomainen Kaivosta kaivelemassa

Kirjabloggaajien päivystyspisteellä - Minnan vuoro laatia kirjavinkkilistaa

Kirjabloggaajien päivystyspisteellä – Minnan vuoro laatia kirjavinkkilistaa

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja