Sarah Waters: Parempaa väkeä

Ensimmäisen maailmasodan jälkeinen Englanti ei ole enää entisensä. Kuolleiden perheenjäsenten muisto vaivaa, eikä rintamalta palanneiden sopeutuminen rauhaan ole mutkatonta. Sota-ajan aktiiviset naiset on palautettu pölyhuiskujen ja kattiloiden kahvoihin. Luokkajakoon on muodostunut jonkinnäköisiä railoja. Lontoossa keskiluokka vaurastuu, ja köyhtyneet yläluokan perheet joutuvat madaltamaan standardejaan. Näin aikaa luetaan vuonna 1922 Sarah Watersin romaanissa Parempaa väkeä (suom. Helene Bützow, Tammi 2015).

Parempaa väkeä kertoo kolmekymppisestä Frances Wraysta, joka huolehtii isosta talosta ja äidistään; perheen isä ja pojat ovat kuolleet sodan aikana. Hengenpitimikseen tytär ja äiti nöyrtyvät ottamaan vuokralaisikseen vakuutusvirkailija Leonard Barberin nuoren vaimonsa Lilianin kera. Jähmeän alun jälkeen talon asukkaat tutustuvat toisiinsa, toiset paremmin kuin toiset.

Nyt pitää olla kieli keskellä suuta. Tätä romaania on vaikea käsitellä juonta paljastamatta. Koitan kiemurella parhaani mukaan. Tiivistän näin: syttyy sykähdyttäviä tunteita, joista seuraa peruuttamaton onnettomuus.Parempaa väkeä

Harva kirja vie minut näin toisaalta-toisaalta-tunteeseen. Alussa minun on vaikea päästä imuun, ja olen vakuuttunut siitä, että kyse on pikkutarkasta, juonivetoisesta ihmissuhdeproosasta, paino juonessa. Ja vähitellen koko hommasta kehkeytyy moraaliaikapommi, joka tikittää syyllisyyttä, epätoivoa, toivoa ja mahdollisuuksia.

Pitkin matkaa olen sitä mieltä, että lähes 600 sivua on ihan liikaa. Ja kuitenkin moneen otteeseen hyväksyn jahkailevan tapahtumakypsyttämisen, vatvonnan, tunnetutkiskelun ja jankkaavan dialogin, sillä ilman niitä ei henkilöihin eikä toimintaan siirry ymmärrystä. Waters taitaa tarkan kuvailun. Välillä se on uuvuttaa, välillä se kohottaa. Tunteiden ja tuntemusten ilmaisu yltyy monesti vahvan visuaaliseksi, viehkeäksikin.

Mutta sitten he suutelivat, ja suudelma lehahti auki, lehahti kuin pakka väreilevää silkkiä.

Hivuttaen kiristyvä jännite liittyy juoneen mutta myös henkilökuvakehittelyyn. Käsitys Lilianin todellisesta luonnosta vaihtelee; on kutkuttavan epäselvää, miten suunnitelmallista hänen toimintansa on ja mitä arvoituksia tuo originellin modernisti asustettu nuori nainen sisältää. Lilianin ja Leonardin aviosuhde sekä itse Leonard ovat maatuskanuken kaltaisia, erikokoisia osia paljastuu vähitellen.

Francesin persoona on yksi tärkeimmistä romaanin rakennuspalikoista. Kerros kerrokselta minut perehdytetään hermostuneeseen hahmoon. Francesilla on ärhäkän kantaaottava menneisyys, joka on painettu villaisella. Julkisen minän turvaksi hän on pukenut äidin ja muun ympäristön vuoksi sovinnaisuuspanssarin. Sen ehjänä pitäminen on raskasta, sillä Francesin privaattiminä poikkeaa perustavanlaatuisesti ulkoisesta. Tämä ristiriita valaa kirjan perustan.

Parempaa väkeä on sekä ahmittavan jännittävä että viipyilevä romaani. Vangitseva se on, sillä siinä on omaperäinen tunnelma, ailahtelevat henkilöt, arvaamaton eteneminen ja avoimia asioita.

– – –
Sarah Waters
Parempaa väkeä
Suomentanut Helene Bützow
Tammi 2015
romaani
595 sivua.
Lainasin kirjastosta.
Moni on kirjasta blogannut, mm.
Lumiomenalle romaani on täyteläinen epookki, Leena Lumi sanoo sitä lahjakkaaksi, Kirjojen keskellä ei kuitenkaan tempautunut tunnelmaan, kun taas Kirjoista ja muista kertomuksista on vakuuttunut Midaksen kosketuksesta, ja Kulttuuri kukoistaa lankeaa eläviin hankilöihin ja käsinkosketeltavaan tunnelmaan.

Advertisements

6 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

6 responses to “Sarah Waters: Parempaa väkeä

  1. Omppu/Readerwhydidimarryhim

    Hei tämän luettuani olin suhteellisen mieltynyt tähän teokseen, mutta mitä enemmän aikaa lukemista on kulunut, sitä kalvakkaammaksi tämän muisto on käynyt. Ei ole minulle parasta Watersia tämä. Taidokas tämäkin on tavallaan, mutta ilman sensaatioromaanipastissiajatusta (hieno yhdyssana, vai mitä) tämä olisi minusta aika epäuskottava.

    • Hieno yhdyssana, ilman muuta! Ehkä romaanissa on kaikkea liikaa, näin ajattelen nyt lukutilanteesta myös joitain kuukausia etääntyen. Mutta arvaamattomuus on siinä kiinnostavaa.

  2. Minäkin muistan ajatelleeni, että juoni vähän kiersi kehää, tiivistääkin olisi voinut. Mutta kyllä toisaalta viihdyin Francesin seurassa ihan hyvin sen kuussataakin sivua 🙂

    • Hyvä niin! Mitä enemmän juttuun tempautuu, sitä vähemmän sivumäärät kiusaavat, luulen. Onhan Waters aikamoinen juonenkeittäjä, se on sanottava.

  3. Ritva Suhonen

    Alkuun aivan mestarillinen romaani, mutta sivuja on tässäkin liikaa – tai ehkä petyin ihanan rakkaustarinan saamiin kolhuihin.
    Vaikea kommentoida paljastamatta juonta!
    Lontoota on kuvattu elävästi, samoin 1920-lukua ja naisia myös (huom! 55-vuotias vanhus, joka ei osaa mitään).
    Francesin seksuaalinen suuntautuminen on kuvattu hienosti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s