Päivittäinen arkisto: lokakuu 14, 2015

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Teemestarin kirjassa (Teos 2012) vesivarantojen ehtyminen kiristää totalitaristista hallintoa, ja Emmi Itärannan toisessa romaanissa Kudottujen kujien kaupunki (Teos 2015) vettä on liikaa. Uudessa dystopiafantasiassa tulva uhkaa pelolla johdettua saariyhteisöä. Esikoisen ounastelin saaneen vakutteita Margaret Atwoodilta, ja miksipä hyvän esikuvan tässä toisessa hylkäisi.

Kudottujen kujien kaupunki -romaanin juoni käynnistyy tehokkaasti: kuka on mykkä löytönainen Valeria, mikä on hänen kytköksensä minäkertoja-Elianaan ja mitä kaikkea Eliana salaa? Sen selvittäminen jääköön joka lukijan iloksi, keskityn sen sijaan kirjan tunnelmaan, kieleen ja ideologiaan.

Tunnelma tihkuu sanoista ja ilmauksista, sillä Emmi Itäranta osaa luoda verbaalisti määrittelemättömän ajan mahdollisia maailmoja. Atmosfääriä hallitsevat uni, hämäryys ja kosteus. Lisäksi salailun vaara välittyy. Kielen kuvat maalailevat kauniisti kertojan aistimuksia, välistä niissä on myös vihjailevaa erotiikkaa.

Hämärä kelluu huoneessa. Kaukana ikkunan alla maailma syttyy ja sammuu, hyönteiset avaavat siipiään tai sulkevat ne saapuvan yön painaumiin.

Hänen hiuksensa putoavat paljastamaan hänen niskansa ihon. Loistelasien valo tarttuu pehmeään nukkaan ja vaipuu uneen yhdessä hänen kanssaan.

Talvenhyytämät tähdet hohtavat kuin mereen uppoavat hopeakolikot, ripottavat heikkoa valoaan katuun ja kanaaleihin.
Elämästämme on taas jäljellä hetki vähemmän, mutta sen paetessa jokin on muuttunut toiseksi.

Teemestarin kirjan kieli myötäilee aihettaan: se on kirkasta ja kuulasta, vedenkaltaisesti soljuvaa. Kudottujen kujien kaupunki on sekin uskollinen pääteemalleen eli unennäölle ja sen vaaroille, sillä seittimäinen, painostava epätodellisuus leijuu kerrotun yllä. Upeasti kerrotaan pahan unen uhkaava lähestyminen, raiskauksenomainen Painaja.

Hämärän epäselvyyden sallin unelle, mutta romaani heittää silmilleni hämmentävän unihiekkaplven, aivan omalakisesti levittyvän. Itäranta ei pysähdy vain siihen, että Unennäkijät voivat järjestäytessään horjuttaa valtarakenteita, vaan hän vie fantasian vielä pidemmälle, johonkin atavistiseen ja yliluonnolliseen, olevaisen lankojen liikuttamiseen.

Huomaan hieman hermostuvani sanastoon, isojen kirjainten intomieliseen viljelyyn (Seittien Talo, Sanojen Talo, Kuolleet Koodeksit, Sanatuhkaus jne.). Ideologista osuutta pidän aika ohuena, ja ehkä se istuu romaaniin, joka tuntuu olevan nuorten aikuisten kohderyhmään suunnattu. Paha, kasvoton Neuvosto hallitsee. Keinot ovat totalitarismeista tuttuja: eliitti pomottaa esimerkiksi lukutaitoa rajaten. Pahin uhka on unet, mielen sopukoiden salaviestitys, jota on vaikea kontrolloida. Kuten kaikissa mielivaltaisissa diktatuureissa, Neuvostolla on keinot hallita hallitsematontakin.Itäranta

Kadotettujen kujien kaupunki on juoni- ja rakkausromaani. Seuraan tarinaa mielelläni, mutta täyttä lumoutumistani jarruttaa hivenen utuinen henkilökuvaus ja kyvyttömyyteni älytä etenkin romaanin loppupuolen unisieppauksia. Pakahtuneisuus ja totisuus verottavat sävyjä, rakkaudeltakin.

Itärannalla on fantasian sepittäjänä tästä eteenpäinkin kirkas tulevaisuus, sillä hänellä on omaperäisiä ideoita, kaunis kielen hallinta ja tunnelmanluojan taito. Tässä romaanissa spefi on kehys sille, että ihmisen on syytä antautua itselleen tärkeille asioille ja ihmisille sekä sietää synkkä ja pimeä, sillä ilman sitä kukaan ei ole se, mikä on, eikä pysty siihen, mihin voi pystyä.

– – –
Emmi Itäranta
Kudottujen kujien kaupunki
Teos 2015
fantasiaromani
335 sivua.
Sain romaanin kustantajilta.

Blogiväen postauksia löysin Lumiomenalta ja Suomi lukee -Kristalta.

Mainokset

8 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus