Päivittäinen arkisto: lokakuu 7, 2015

Antti Leikas: Soutaminen

Ensi ajatukseni on, että nyt olen mukavuusalueeni ulkopuolella. Antti Leikas kirjoittaa romaanissaan Soutaminen (Siltala 2015) myyntineuvotteluista ja firmojen sodasta. Ehkä ajattelen aihepiiristä, että se on minusta mielenkiinnotonta ja vierasta. Siksi kirjallisuus on: tarinan viekoittelemana tutustun tuntemattomaan elämänalueeseen – ja yllätyn.

Soutaminen on täysin arvaamaton teos. Se harhauttaa ja koukuttaa. Se myös kummastuttaa.
Soutaminen

Kerronta-aika on rajattu, yksi työviikko maanantaista perjantaihin. Sen aikana tapahtuu kertojahenkilöille paljon käsittämätöntä. Kertojia on useita. Heidän johdollaan minä näen samoja tilanteita eri silmin, mutta kertojat ovat sokeita toisilleen. Lyhyt avaus kertojahenkilöistä on paikallaan: Kukkoaho on häikäilemätön peluripomo, joka piilottelee soutajamiestään vaatehuoneessa. Soutajamies ”Karppinen” mielikuvittelee vesiurheilua ja yhteisiä järvireissuja hirven kanssa. Seilonen on myyntiporukan nyhverö, joka muinaisen sotataito-oppaan voimin kokee käänteen.

Myönnän auliisti, että olen aivan pihalla Karppisen jutuista. En piittaa. Kukkoaho on melkoinen kävelevä katastrofi – en ole moista ristiriitanaistapausta kotimaan proosassa tavannut. Seilonen liikuttaa minua.

Liikeneuvottelutouhuissa on uskomattomuutta ja uskottavuutta. Huumori ei ole ääneen naurattamista vaan sisäänrakennettua touhuilun naurettavuutta, koska itkeä ei tohdi. Kaiken tämän Leikas tarjoaa tarkalla kielellä, jossa on ilmaa ja outoa taikaa. Paino on sanalla ”outo”. Häiriintyneisyydestä pidän kovasti. Näytteeksi valitsen Kukkoahon kumman tunteen:

Aivastin äkäisesti, ja pärskähdyksen voimasta sieluni karkasi nenästäni ulos. Se muistutti vähän huivia Hermesin syysmallistosta, parista kohdasta revennyt mutta kokonaisuudessaan tyylikäs, repeämiä ei huomaisi jos sen kietaisisi löyhälle solmulle kaulaan. Yritin napata sielustani kiinni, mutta se tuntui väistelevän minua, aivan kuin käsieni aikaansaama ilmavirta olisi ajanut sitä yhä kauemmas.

Antti Leikakselta olen lukenut Melominen-romaanin (2011), jossa jo omaäänisyys kaikuu. Huopaaminen (2013) on jäänyt vesiurheilusarjasta väliin. Soutaminen hämmästyttää vauhdikkaalla vinksahtaneisuudella. Hienoa, että on erottuvia riskinottajia, lukijan ällistyttäjiä.

– – –
Antti Leikas
Soutaja
Siltala 2015
romaani
217 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus