Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni

Vaimo viedään sydämensiirtoon Oulusta Helsinkiin, mies kovan kivun vuoksi paikalliseen sairaalaan. Toivo ja pelko elämän jatkumisesta vievät kertojan kuvaamaan nykyhetkeä ja käymään menneessä. Kerrottavaksi valikoituu paloja lapsuudesta oman kymmenvuotiaan pojan kuolemaan.

Joni Skiftesvikin kirjaa Valkoinen Toyota vei vaimoni (WSOY 2014) kutsutaan takakansiesittelyssä omakohtaiseksi teokseksi. Knasuiluako? Verrattuna norjalaisen kirjailijakollegan pikkupiirteiseen elämäkertaromaanityyliin Skiftesvik on valikoiva ja suurpiirteinen. Menneet asiat ovat usein mielleyhtymämuistumia kuhunkin nykyhetkiviitteeseen liittyen. Esimerkiksi sairaalalääkäri vie ajatukset kouluaikaiseen latinanopettajaan, viereisen vuoteen tyyppi kansakouluaikaan, ja toinen sairaalareissu elokuvakäsikirjoitusjuttuihin.

Kuoleman läheisyys pistää kertojan miettimään läheisiä. Ajatukset pyörivät usein lapsuudenkodissa, äidin kohtalossa ja oman perheen varhaisvuosissa. Myös oman esikoisteoksen merkityksellisyyteen hän palaa. Teksti osoittaa (jopa pelottavasti), millainen vaikutus on 1980-luvulla ollut yhdellä kehuvalla valtalehtikritiikillä. Näin taitaa olla yhä vain.

Skiftesvikin teksti on selkeää ja siirtymät seuraavat toisiaan sujuvasti. On kuulas tuntu, otteessa on elämän rajallisuuden edessä viattomuutta ja vilpittömyyttä. Jos pitäisi valita kirjaa kuvaamaan yksi sana, se olisi ”viehättävä”. Häpeän sanoa, että teos ei ole minulle suurta kirjallisuutta, se edellyttää halua tietää kertojakirjailijasta päänsisäisiä. Se on kirjoittajalleen tärkeää, vakavan ja toiveikkuuden yhdistävää elämänkokemusproosaa. Skiftesvik sai kirjastaan viime vuoden Runeberg-palkinnon. Koen sen elämäntyöarvonannoksi.

– Minä olen aina ihmetellyt, miten kirjailijat ovat niin viisaita, että osaavat kirjoittaa kertomuksia omasta päästään.
– Kaikilla meillä on suunnilleen saman verran älliä päässä. Joku kirjoittaa kirjoja, joku maalaa tauluja tai katsastaa autoja.
– Mutta kaikista ei tule kirjailijoita eikä taiteilijoita.
– Pitää olla rohkeutta heittäytyä lahjojensa varaan.

On vaikea arvioida, mitkä osuudet kirjassa lipsuvat faktapohjaisista muistelmista fiktion puolelle. Dialogitallennuksissa ja näkökulmavalinnoissa luonnollisesti on kaunokirjallista lähestymistä. Hauraankauniissa lopetuksessa sepitehenkeä on roimasti. Loppu on liikuttava ja arvoituksellinen.Valkoinen toyota

– – –
Joni Skiftesvik
Valkoinen Toyota vei vaimoni
WSOY 2014
elämäkertaproosaa
246 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Mainokset

6 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

6 responses to “Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni

  1. Viehättävä on kyllä just se sana! Pidin tästä valtavasti, aihe ei ollut kevyt mutta Skiftesvik kertoi asiat niin, että itsellekin tuntui hetken helpolta ajatella vaikeuksien vain kuuluvan elämään.
    Ehkä olin vähän helpottunut ja kiitollinen siitäkin, että olen aina luullut Skiftesvikin kirjojen olevan jotenkin hankalia ja ahdistaviakin, mutta tämähän oli kaikkea muuta. Hieno kirja!

  2. ritvamirjamisuhonen@gmail.com

    Parasta kirjassa on kuvaus Kim-pojan kuolemasta. Kivaa on tilannehuumori ja hienoa suvun historiasta kertovat välähdykset. Heikointa oli kirjailijan oman työhistoria suorina kuvaus.
    Luin kirjan elokuussa 2014 ja se on tuoreena mielessäni.

  3. ritvamirjamisuhonen@gmail.com

    Voi noita tabletilla tulevia outoja lauseita :”työhistoria suoria suorina kuvaus”!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s