Leena Lehtolainen: Surunpotku

Aivan samoin voin todeta nyt kuin Rautakolmion (Tammi 2013) aikoihin: mukava tavata vanha tuttu ja kuulla kuulumiset. Leena Lehtolaisen Surunpotku (Tammi 2015) päivittää useita vuosia ja 12 kirjan verran tuttavapiiriini kuuluvan Maria Kallion oman ja perheen elämäntilanteen, työkavereidenkin. Siinä sivussa seuraan yhtä murhatutkintaa ja pääsen perille poliisiorganisaation uusimmista säästötoimista.

Leena Lehtolainen kirjoittaa varmaa, arkista jännityskirjallisuutta. Mitään huikeaa vauhtia tai piinajännitystä ei tarvitse pelätä tai odottaa. Henkilöt ovat tavallisia, perheet suomalaisia ydin- ja eroperheitä. Rikokset ovat pääsääntöisesti murheellisia sattumuksia, usein pienet tölväisyt kasvavat kauheisiin mittoihin. Vaikka Surunpotkussa liikkuu rahaa ja jalokiviä, eivät ne tarinaan erityistä glamouria luo.

Lehtolaisen luomat henkilöt ovat monesti kissaihmisiä. Näin hurjaa menoa ei kyllä kirjoissa ole.

Lehtolaisen luomat henkilöt ovat monesti kissaihmisiä. Näin hurjannäköistä menoa ei kyllä kirjoissa ole. (Kuvan kissa kyllä haukottelee…)

Mies murhataan kirkkoon, ja tapauksella on joku kytkentä uhrin vaimon lapsuusperhesuruun. Rikostutkinnasta totean sen verran, että Maria toimii jälleen jämäkästi tutkintamenetelmien mukaan. Tiimityöskentely Koivun ja Puupposen kanssa on hioutunut sulavaksi, ja kuulusteltavien puhuttamiseen on toimivat rutiinit. Aika hitailla kierroksilla kerronta kulkee, tiivistämisen varaa olisi, etenkin kun loppuratkaisu ilmestyy ainakin minulle äkkiväärästi. Mutta eihän poliisityö etenekään suorin kaavoin, Marian mukaan:

Olin päätynyt toimittamaan ihmisiä telkien taakse vaikka en läheskään aina tiennyt, päätyivätkö sinne suurimmat syylliset. Toisinaan kadehdin Anttia: matematiikka oli ytimeltään kirkasta ja selkeää, mutta antoi myös mahdollisuuden löytää uusia teorioita. Minun yhtälössäni kaksi plus kaksi oli joskus neljä ja toisinaan miinus viisi. Välillä vastausta ei löytynyt laisinkaan.

Keskeinen teema on perhe. Sivujuonteena on varhaiskypsän 11-vuotiaan onneton tapaus ja hyvinvoivan perheen tapa jättää teininalku heitteille. Marialla on tasapainoinen koti, menestyvät lapset ja leppoisa mies, joskin mietittävää riittää sisarussuhteissa. Koivun kotitilanteen raskaus on tässä sarjan osassa kaikkein riipivin, se ylittää murhatutkintatragediat.

Maria Kallio -sarja on viihdyttävä ja turvallinen. Sitä saa, mitä tilaa: kotimaista hötkyilemätöntä murhatutkintaa ja tyyntä tarkastelua tutkivien poliisien privaattiminästä. Ei erityisen eloisaa eikä jännittävää. Tekstin joukkoon sujautetaan ajankohtaista ja liberaalia yhteiskuntanäkemystä.

Surunpotku on taite, sillä tuttu tutkintaryhmä lakkautetaan. Mitähän siitäkin seuraa? Seuraako jatkoa:  millaista työtä Maria jatkossa tekee, entä Puupponen ja miten käy Koivun perheen?

Se, mikä tässä osassa jäi todella vaivaamaan, on se, millainen humppa tuo suosikkibiisi ”Surunpotku” mahtaa tai voisi olla…

– – –
Leena Lehtolainen
Surunpotku
Tammi 2015
dekkari
432 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus

2 responses to “Leena Lehtolainen: Surunpotku

  1. Tärkeät pointit nostiin esiin kirjasta! Se humppajuttu on vähän hämmentävä, vaikka kirjailijan musiikkiharrastus tiedetään – tämänkin vuoksi tuntuu siltä, että kirja on suunnattu enemmän muulle lukijakunnalle kuin kotimaan. Eksotiikkaa ja noin. Lehtolainenhan myy hyvin saksankielisessä maailmassa.

    • Nimi on itsessään aika keinotekoinen, Surunpotku. Minusta on aina ollut jotenkin liikuttavaa tuo Maria Kakkion pinkkarius, se on niin kilttiä. Mutta samalla se on kovin tuttua. Minäkin koin olevani nuorena punkkari, muttei se ulospäin näkynyt 🙂

      Muuten, laitoin juttuuni linkin sinun ja pariin muuhun postaukseen. Ovat hävinneet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s