Kalssikoille kyytiä: Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi

Helsingin Paasitorniin oli 5.8.2015 kokoontunut yli kaksisataa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa, kun monipuolisen kirjallisen tuotannon tehneet Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi keskustelivat kirjoistaan ja lukivat niistä näytteitä – ja hieman kuului lauluakin.

Kirjailijadialogi alkaa.

Kirjailijadialogi alkaa.

Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille (Atena 2014) uudentaa satuperinnettä nykynäkökulmasta, ja Riina Katajavuoren Venla Männistö (Tammi 2014) formuloi Seitsemän veljestä moderniin likkamuottiin. Saako klassikoihin kajota? Katajavuori tiesi, että Aleksis Kiveen tarttuminen voi herättää monenmoisia tunteita. Hän näki Kiven romaaniin pohjautuvat baletin ja tangoesityksen, jotka rohkasivat klassikon taivuttamiseen omalla tavalla. Peltoniemi pitää bonuksena sitä, että uudet kirjat voivat olla silta klassikoihin.

Venla Männistö
Miehestä syntynyt

Katajavuori kertoi, että hän halusi myllätä klassikon naisten ääneksi ja käsitellä naisen kehollisuutta. Pohjateoksesta hän halusi säilyttää muun muassa nuorten hullaantunutta lempeä. Vapauttavana hän piti sitä, että henkilöt olivat valmiina ja heidän ympärilleen saattoi sepittää omaa tarinaa. Ratkaisevaa oli, että kuolleesta Alli-äidistä kehittyi pilvenlongalta seuraava hahmo, yksi päähenkilöistä.

Peltoniemeä on hykerryttänyt lukea Venla Männistöä Kiveä vasten. On myös tullut palautetta, että lukukokemus toimii Kivettäkin. Katajavuori antoi lisäksi vinkin: Mauri Kunnaksen kuvakirja ja Pertti Rajalan selkokielistämä Seitsemän veljestä voivat yhtä hyvin toimia lukukontekstina. Kuulin myös esimerkkejä, miten Katajavuoren kirja on onnistuneesti toiminut opetuksessa Kivi-klassikon kaverina.

Peltoniemi kertoi, että uussatuihin oli kiehtova napata eri asetelmia kuin mitä kansansduissa on. Esimerkiksi äitipuoliasetelman kääntäminen oli hauskaa. Koska ei ole kyse novelleista vaan saduista, satukokoelmassa käänteet voivat irrota reaalista, juonilankoja ei tarvitse solmia.

Yleisökommentti vahvisti sitä, että sadut sopivat opetukseen: opettajan ääneen lukemaan satukatkelmaan nuoret sepittävät oman lopetuksen, jota verrataan kirjailijan luomaan lopetukseen. Ääneen lukeminen sopii mainiosti kirjan käyttöliittymäksi – kyllä, sanavalintani ON tämä! Suullista perinettä sadut ovat, siten niiden ääneen lukeminen on vanhan kertomusperinteen jatkamista ja jakamista.

Joel Lehtosen kokoama Tarulinna teki Sari Peltoniemeen lapsena vaikutuksen. Nuorille muokattu kokoelma oli hänestä hurja, mutta täytyy muistaa, että alunperin kansansadut ovat olleet aikuisviihdettä. Suoria muunnelmia tietyistä saduista ei Peltoniemi omassa kirjassaan tee, vaan hän käyttää sadun villiä vapautta yhdistellä fabulan rakennetta perinteisiin elementteihin, yllätyksiin ja moderneihin aineksiin.

Miehestä syntynyt toivottavasti löytää lukijoita. Venla Männistö jatkaa eloaan jo pokkarina ja muina muotoina. Kerkko Koskinen on säveltänyt Venla Männistön laulut lokakuista kuunnelmaa varten. Viime keväänä Kansallisteatterissa esitettiin romaanin näytelmäversiota, ja syksyllä se nähdään Hämeenlinnassa.

Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi Paasitornissa 5.8.2015

Riina Katajavuori ja Sari Peltoniemi Paasitornissa 5.8.2015

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s