Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset

Ambomaalle, suomalaisten lähetyssaarnaajien luo 1890-luvulta vuoteen 1924, minut johdatti Lauri Mäkisen esikoisromaani Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (Siltala 2015). Nimi on napattu raamatunlauseesta, joka sopii lähetyssaarnaajille: ”Katso minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle; olkaat siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.”

Toimelias Tobias Johansson nuorikkoineen sekä muutama muu lähetyspappi saapuvat Ambomaalle jatkamaan työtä lähetysasemalla. Pakanoita olisi tarkoitus käännyttää oikeaan uskoon. Taikauskoon perustuva paikallisten maailmankuva ei kuitenkaan helposti horju. Valkonaamoja vaivaavat malarian lisäksi eri kirkkokuntien kisailu sieluista, lisäksi siirtomaapolitiikka heijastuu elämään kaukaisessa Afrikassa, jonne leviävät vähitellen tekniset uudistukset, aseet, autot ja lennätin.Äly1

Mäkinen luo häkellyttävän uskottavan ajan- ja ympäristökuvauksen. On käsittämätöntä, miten kirjaimet paperilla voivat viedä vuosisadan taakse aivan vieraisiin yhteisöihin ja ajattelutapoihin. Sen suhteen romaani on paikkansa lunastanut.

Oliko tämä kaikki tarkoitettu, oliko tämä kaikki Jumalan suunnitelmaa? Vai olisiko kaikki voinut mennä toisin, jos Tobias olisi ymmärtänyt Jumalan tahdon paremmin? Oliko hän toiminut oikein vai väärin, ollut Jumalan palvelija vai vain mies, joka valjasti korkeimman asian oman turhamaisuutensa kilveksi? Sulkivatko nuo kaksi pois toisensa?

Päähenkilö Tobias on kiinnostava henkilö, ja lähinnä hänen välityksellään aikamatkaa kuljetaan. Valitettavasti hän jää erehtyvyydessään, ristiriitaisuudessaan ja kunnianhimossaan etäisemmäksi kuin toivoisin, en pääse ihon alle. Sama vaivaa muitakin henkilöitä, joita on riittämiin. Hyvää yritystä on kyllä kovin, mutta henkilöihin syventämistä kaipaan samalla kuin myös tarinaan tiivistystä.

Juonenkuljetus onnistuu hyvin, ja sitä jäntevöittää murhamysteeri, jota selvitettäessä kurotaan aikatasoja vähitellen lähelle toisiaan lähetystyön alusta marraskuuhun 1924. Syyllisten etsintä siis sitoo kokonaisuutta, mutta oleellista on muu lähetysasemaväen kolmen vuosikymmenen toiminnan oikeutuksen läpikäyminen. Syyllisyydestä sikiää monitahoinen teema, johon nivoutuvat vallanhimo, eri kulttuurien uskomukset ja toimintatavat. Mäkinen onnistuu minusta parhaiten siinä, miten kiihkottomasti hän kuvaa valkoisten tunkeutujien ja alkuperäisheimojen ja -klaanien rinnanelon, eroavuudet ja kohtaamiset.

Lähetystyö on varmasti saanut aikojen saatossa hyvää aikaiseksi esimerkiksi koulutuksen levittäjänä ja terveyden edistäjänä. Muusta en ole niin varma, siitä olen, että älykkyys ja viattomuus on harvinainen yhdistelmä. Ihminen on monimutkainen ja arvaamaton olento pyrkimyksineen, himoineen ja kulttuureineen. Sitä pistää Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset pohtimaan.

– – –
Lauri Mäkinen
Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset
Siltala 2015
(rikos)romaani
438 sivua.
Lainasin kirjastosta.

Mainokset

10 kommenttia

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus

10 responses to “Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset

  1. Ritva Suhonen

    Kiitos kirjasuosituksesta – tilasin sen samantien!
    Sain juuri päätökseen Sarah Watersin liki 600-sivuisen romaanin Parempaa väkeä, josta oli Suvi Aholan kritiikki eilisessä Hesarissa. Vaikka jälleen vaikerran sivumäärää (romaani ei jaksanut kantaa yhtä voimallisena loppuun asti), niin pidin tästä kirjasta paljon, kuten Watersin aiemminkin suomennetuista romaaneista.
    Lukuiloa (ellet jo kenties ole jo kirjan kimpussa?).

    • Pistän suosituksen korvan taa. Silmäilin vain HS-kritiikin, koska pelkään nykykritiikkien juonipaljastuksia 🙂

      Kiinnostaa, mitä sanot Mäkisen romaanista. Siinä on puolensa ja puolensa.

  2. Omppu/Readerwhydidimarryhim

    Jäin miettimään teoksen nimeä. Onko se sinusta onnistunut? Minua siinä jokin häiritsee.

    • Juu, minulle nimi passaa. Koen sen jossain määrin ironiseksi, sen verran äly ja viattomuus on koetuksella lähetysasemalla suhteessa raamatunlauseviittaukseen.

  3. Arja

    Hmm ja hmm. Olen kirjaa hypistellyt muutaman kerran mutta jättänyt hyllyyn. Luulin sitä dekkariksi, mutta kuvauksesi mukaan se onkin enemmän muuta. Kiinnostaa nyt enemmän.

    • Muodikkaana juonijännitteenä on kuolemantapauksien selvittämistä, mutta se ei ole mielestäni romaanin pointti. Todella kiehtovaa, että kirjailija on päättänyt viedä tapahtumat yli sadanvuodentakaiseen Ambomaahan.

  4. Ritva Suhonen

    Sain kirjan loppuun ja se jäi mieleeni omintakeisen kerrontatavansa ja aiheensa vuoksi. Ajankuva ja miljöö oli kuvattu hienosti, mustan väen kuvauksissa häiritsi henkilöiden kuvaustapa, joka oli kuin satukirjan tekstiä. Paljon mainostettu murhamysteeri ei pitänyt minua jännityksessä, mutta oli kuvattu loogisesti. Askarruttamaan jäivät pakkokäännyttäminen ja se, miten toiminta vaikutti käännyttäjiin. Oliko saksalaisilla siellä oikeasti keskitysleirejä (termi on Mäkisen)?

    • Hyviä pointteja nostat. En usko, että kirjailija keksii omiaan. Ajattelin lukiessani samoin: noinko pitkät polut on saksalaisten erilaisuuseristämisellä? No, yleistykset sikseen, toistaen totean, että originelli miljöö on Mäkisellä kiehtova.

      • Ritva Suhonen

        Tämä kirja jää ainakin mieleeni ja se on hieno saavutus esikoiskirjailijalta. Paljon lukevana huomaan joidenkin teosten sisällön unohtuvan nopeasti eli ne eivät ole tehneet minuun ihmeempää vaikutusta. Kiitos Naistenviikon kirjasuosituksista – aion lukea molempien päivien kirjat.

      • Ja lisää tulee 🙂
        Siis suosituksia, tai ainakin lukukokemuksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s