Kirsti Ellilä: Tuntemattomat

Hänelle oli vähitellen alkanut kirkastua, että hän oli syntynyt salaisuuksien keskelle, ja ne olivat muokanneet häntä niin kuin maa muokkaa perunaa, joka siinä kasvaa. Hiekkaisessa maassa perunoista tulee pyöreitä ja puhtaita, mutta tiiviissä savimaassa perunat kasvavat muhkuraisiksi.

Tuntemattomat-romaanin päähenkilö jumittaa selvästi savimöykyssä. Kirsti Ellilän romaanissa (Karisto 2015) Tuuli on setvimässä isältä perimäänsä huvilaa. Se sisältää kolmen sukupolven roinat niin tavara- kuin mielentilamielessä. Tämä romaani osoittaa, miten lähellä kansalaissota yhä on.

Vaiettuja asioita pelmahtaa keski-ikäisen Tuulin selvitettäväksi. Hän havahtuu lapsuusonnelan maisemissa, miten kaikkea muuta kuin onnelliset, näkymättömät asiat alkavat hahmottua. Tuulin 2000-luvun pohdintojen ja kohtaamisien lisäksi historian vaikutuksia valaisevat vuoden 1917 ja 1918 kirjaukset, jotka ovat peräisin suvun tai sen liepeillä olleiden henkilöiden sanoista. Tuttua tekniikkaa nykykirjallisuudessa tuo aikojen ja näkökulmien lomittaminen.

Romaani alkaa viivytellen, vähitellen historian paino alkaa korostua, ja välillä etenemisessä on jopa jännärin tuntua. Seuraan juonta kiinnostuneena, vaikka ratkaisuista vihjaillaan ja sivuhenkilöt jäävät ontoiksi. Järkeni sanoo, että romaanissa on epätasaista menoa. Kiinnitän esimerkiksi huomiota siihen, että lähes joka luvussa jokin asia ”humisee”. Isoisien synnit johtavat katkeriin tekoihin melkoisen melodramaattisesti. Mutta, mutta: Tuulin elämän ja kuoleman mietteet osuvat mielentilaani.

Ehkä hän oli sisimmässään aina tiennyt, ettei mikään koskaan pääty. Tarinat voidaan lopettaa, mutta elämälle ei laiteta pistettä. Kun ihminen kuolee, hänellä alkaa toinen elämä niissä jotka vielä ovat täällä. Ja elävät suostuvat siihen, koska eivät voi muuta.

Jossain vaiheessa romaania taivun, enkä kykene sanomaan, onko romaani hyvä, huono tai siltä väliltä. Siinä on puolia, jotka iskevät lukutilanteeseen; ne repivät analyyttisyyden ja suojauksen.

Mutta Annala oli paljon enemmän kuin rakennus. Se oli linkki niin moniin asioihin. Se oli tarina, joka hänelle oli kerrottu ja osittain jätetty kertomatta. Miten kertomuksesta luovutaan?
Miten myydään se kipeä ja korvaamaton jota herätään miettimään öisin, kun unet ovat ahtaita, mustia ja painavia.

TuntemattomatLuin romaania yksin vanhempieni talossa, jossa sukupolvien paino saartaa: rakkaudella rakennettu talonrähjä, vähin varoin koottu irtaimisto, albumillisia perhekuvia useiden sukupolvien takaa. Minä joudun romaanin Tuulin tavoin ennemmin tai myöhemmin päättämään, mitä sillä kaikella teen. Tein ankeissa aatoksissa keväisiä pihatöitä kuten Tuuli tiluksillaan. Lukuiltana tuulenpuuskat HUMISIVAT nurkissa, ja kun romaanissa välkkyi pellolta valoja tai Tuuli näki pihalla vilahtavia varjoja, säpsähtelin iltapimeällä jokaista rapsahdusta. Luin kirjaa mummuvainaan syntymäpäivänä, ja mummu näki Tampereen keskustorilla 1918, kun hänen punaista veljeään vietiin valkoisten ammuttavaksi – muita sukuasioita voi Tuulin tapaan olla kätkössä. Ambulanssi oli vienyt aiemmin samana päivänä äitini sairaalatarkkailuun, ja romaanissa Tuulin sedänkaltainen oli samanmoisessa tilanteessa.

Kun fiktio ja fakta sekottuvat, elää tarinaa.

_ _ _
Kirsti Ellilä
Tuntemattomat
Karisto 2015
romaani
336 sivua
Lainasin kirjan kirjastosta.

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

4 responses to “Kirsti Ellilä: Tuntemattomat

  1. Ritva Suhonen

    Kirja-arviosi ovat usein hienompia kuin arvioimasi kirjat. Kun kerrot omista ajatuksistasi ja tunteistasi, minä puolestani linkitän kertomaasi omaan elämääni ja muistoihini. Kirsti Ellilä sanoo siteeraamassasi kohdassa romaanissaan, että ”kun ihminen kuolee, hänellä alkaa toinen elämä niissä jotka vielä ovat täällä. Ja elävät suostuvat siihen, koska eivät voi muuta.”
    Olen menettänyt muutaman viime vuoden aikana äitini, isäni ja veljeni ja jollei päivittäin, niin ainakin viikottain, muistan heidät jostakin sanonnasta, sattumuksesta, esineestä tai tottumuksesta – ja aina suurella hellyydellä.
    Kun aikaa kuluu, muistoista jäävät jäljelle parhaimmat.

    • Kiitos, Ritva, arvokas ja kannustava lukijani! Ellilän kirjassa oli aineksi, jossa puurot ja vellit sekaisin, ja jäljelle jäivät omat kokkareiset elämänkeitokset. Anti oli kovin ulkokirjallinen siis 🙂

  2. Minullekin lukukokemus oli erityisen vaikuttava oman elämäntilanteeni vuoksi. Mummuni ja isäni kuolivat muutama vuosi sitten, minkä jälkeen jouduin käymään läpi valtavan määrän vuosikymmenien mittaan kertynyttä tavaraa. Lapsuudenkoti on minun omistuksessani, ja aina siellä käydessäni olen voimakkaiden – usein tuskallistenkin – tunteiden vallassa.

    Ei välttämättä ole sattumaa, että samoihin aikoihin alkoi intohimo lapsuuden kotikylän historiaan; olen ryhtynyt kokoamaan historiikkia ja haastattelemaan kyläläisiä. Vuoden 1918 tapahtumat eivät ole koskaan jättäneet minua rauhaan, ja kotikylän historiasta löytyy siltä ajalta (Jaakko Paavolaisenkin kirjassa mainittu) kolmoismurha, jonka taustoista olen uskoakseni saanut ennen julkaisematonta tietoa! Tapaus jätti kylään ja meidän sukuun isot traumat.

    Olin onnellinen, että kirjan lopussa jäi auki, myikö Tuuli huvilan vai ei! Toivoin, ettei hän myisi sitä! 🙂 Itse en pystyisi kuvittelemaankaan lapsuuden kotitalosta luopumista – se koskettaa niin syvältä.

    • Fiktion puhuttelevuus on juuri tuota, että se peilautuu omaan tilanteeseen. On kaiken kaikkiaan merkittävää, että itsenäistymisen ajan asiat ovat lähellä, monella yhden, kahden sukupolven päässä. Kiinnostava tutkimuksen kimpussa olet!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s