Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Oletko nähnyt parin vuoden takaisen ranskalaiselokuvan Koskemattomat (2011)? Siinä elämässä hapuileva köyhä nuorimies pestautuu rikkaan neliraajahalvaantuneen herran avustajaksi. Pari odotustenvastaisesti ystävystyy, ja siihen johtavia vaiheita kuvataan lämpimän humoristisesti. Jojo Moyesin romaani Kerro minulle jotain hyvää (Gummerus 2015) on asetelmiltaan aika samoilla apajilla.

Englantilaisen pikkukaupungin 26-vuotias neitonen Lou päätyy puoleksi vuodeksi täysin muiden avun varassa olevan Willin päiväseuraksi. Will on ollut ennen onnettomuutta menestynyt liikemies, komea ja koppava. On ennalta arvattavaa, että parin välit lämpenevät, vaan maalia kohti edetään asenteella ”hymyä kyynelten läpi”.Kerro minulle jotain hyvää

Oudointa on, että toisiinsa kolisevat kliseet eivät tuhoa lukukokemusta. Lou on työläisperheestä, Will äveriäästä sivistysluokasta. Loun perhe on kiinteä ja avoimen välittävä, Willin koti-ilmapiiri on viileä. Lou on tavoitteeton ja oppimaton, Will laajasti sivistynyt. Lou on nököttänyt turvallisesti kotikonnuilla, Will on ollut extreme-maailmanmies. Lou on välitön ja värikäs luonnonlapsi, Will kuivakka kuittailija. Kulunutta Pygmalion-teemaa pukkaa kovin tietoisesti, mutta merkittävä yksityiskohta muuttaa asetelman: Lou on vapaa liikkumaan, toimimaan ja kasvamaan, Will on vaihtoehdoton kuoleman odottelija. Epätavallista kiintymyssuhdetta kuvataan romaanissa arkisesti.

Pahinta henkilökohtaisen avustajan työssä ei ole se, mitä luulisi. Pahinta ei ole nosteleminen ja peseminen, lääkkeet ja puhdistuspyyhkeet ja lievä, mutta kumminkin aina erottuva desinfiointiaineen tuoksu. Eikä edes se, että useimmat ihmiset arvelevat henkilökohtaisen avustajan päätyneen työhonsä vain siksi, ettei hänen älynsä riitä mihinkään muuhun. Pahinta on, että kun viettää kaiket päivät todella lähellä toista, ei pääse pakoon hänen mielialojaan. Tai omiaan.

Kerro minulle jotain hyvää on juoniromaani, jonka ytiminä ovat tarinan luonteva juoksutus ja hauska henkilöhahmotus. Viihdekirjamaisuuden vuoksi voisin sanoa, ettei henkilökuvaus ole kovin syvää, etenkin sivuhenkilöissä on roimaa tyypittelyä – yhtä kaikki: päähenkilöiden haavoittuvuus ja kivut tulevat lähelle. Louhun ja Williin kiintyy, ja ihastumista lisäävät hilpeä sanailu ja tilannekuvaus. Pääosa on Loun minäkerrontaa, mutta muutamat lyhyet toiset näkövinkkelit laajentavat näkemystä Louhun ja tapahtumiin.

Tarkkanäköisesti Moyes vilauttelee yleisiä vammaisasenteita ja ympäristön kaikkea muuta kuin esteettömyyttä. Hän myös tarttuu rohkeasti eutanasiateemaan. Arvostan sitä, että vaikeaa aihetta käsitellään monisärmäisesti. Viihdekirjaan kuuluu onnellinen loppu – ja voi olla, että joskus elämäänkin. Yleensä onni ei kuitenkaan tule siten kuin odottaa, ei myöskään Moyesin romaanissa. Sydämeenkäyvästi tässä sattuu. Kerro minulle jotain hyvää on lempeänä läikehtivää sunnuntailukemista.

– – –
Jojo Moyes
Kerro minulle jotain hyvää
Me Before You
Suomentanut Heli Naski
Gummerus 2015
473 sivua
Lainasin kirjastosta, kaveri auttoi.
Muissa blogeissa, monissa, mm. Kasoittain kirjoja, Kulttuuri kukoistaa, Rakkaudesta kirjoihin ja Ullan Luetut kirjat.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s