JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

TALVISODAN IHMEEN TAKANA

Talvisodan päättymisestä tulee 13.3. kuluneeksi 75 vuotta. Samana päivänä ilmestyy JP Koskisen uusin romaani Kuinka sydän pysäytetään, jonka alaotsikko olisi voinut olla Romaani talvisodasta, mutta se onkin Romaani sodasta ja rakkaudesta (WSOY 2015).Kuinka sydän pysäytetään

Kuinka sydän sitten pysäytetään? Esimerkiksi se näyttää käyvän nujertavan, spartalaisen ja poissaolevan isän sekä tukahduttavan syyllistävän äidin avulla. Saavuttamaton, laskelmoiva rakastettukin voi olla siihen osallinen. Symbolisuutta olen siis otsikosta lukevinani, eikä romaanin talvisotakaan ole vain tämä kuuluisa muutaman kuukauden teurastustaistelu: se on päähenkilön pitkäkestoinen, kylmä kamppailu hyisistä kasvuvuosista maaliskuuhun 1940.

Sota oli kuin mustalla taivaalla loistava punertava kuu. Kun sirppi alkoi hitaasti kasvaa, se saattoi ajoittain näyttää pienemmältä tai suuremmalta päivistä riippuen. Mutta kaikesta huolimatta se kasvoi vääjäämättä saavuttaakseen täyden kelmeän loisteensa.

Juho Stendahl on kultavitjaisen upseerin poika, joka ehtii lapsena nähdä Pietarin hovikoreuden ennen perheen pakoa Helsinkiin. Isä riisuu tsaarin armeijan rensselit, kääntää takkia ja katoaa, ja katkeroitunut äiti jää lasten kanssa kurjistuneisiin oloihin. Juhosta kasvaa todellista minäänsä kätkevä viipperä. Hänessä on vaaraa, viekkautta ja vakiintumattomuutta.

Juho on rikkinäisyydessään kiehtova hahmo, mutta joiltain osin hänessä on niin paljon aineksia, että paikoitellen koen tyypin pakenevan ulottuviltani. Toisaalta se on osa päähenkilön persoonaa, saippuapalamaisuutta, jolle on löydettävissä psykologiset perustelut.

Romaani on ennen kaikkea Juhon kehitystarina, ja samalla se on väkevästi historiallinen romaani, sillä ilman Venjän vallankumousta, kansalaissodan tapahtumia ja toisen maailmansodan kytemisvuosia ei Juho olisi kuvatunlainen Juho. Maailmatapahtumat vaikuttavat oleellisesti yksilöihin, Juhon tapauksessa normisotijaa enemmän, sillä hän on Mannerheimin tiedustelija, joka osallistuu sotaa edeltäviin tunnusteluihin Moskovassa, Berliinissä ja Tukholmassa. Lukijana pääsen aitiopaikalle diplomatia- ja tiedonvaihtokähmintöihin. Tämä puoli romaanista on jännittävästi toteutettu. Ilmapiirin epävakaus ja kaikenmoinen välistävedon kireys tuntuvat tukevasti. Kaikkiaan päähenkilö ja juoni kulkevat siten, että romaani vetää ahmimaan.

Olen hämmentynyt romaanin naiskuvauksen yksiulotteisuudesta. Uhriäiti on kovin kapoisesti kuvattu, ja siskot jäävät etäisiksi. Jenkkitoimittajatar on lähinnä näky Juhon eduntavoittelupetollisuuteen. Ja sitten on Laura, varsinainen femme fatale. Lauran ja Juhon suhteen lähtökohtana on lapsuudessa vannottu verivala. No, kyllä Lauran kiipijyydessä on terästä, mutta tällainen film noir -kohtalotar ei valitettavasti yllätä eikä kehity katseenvangitsijaksi. Yhden johtoajatuksen hänen suustaan nappaan:

– Älä ole lapsellinen. Politiikalla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä tavallisten ihmisten ja pyhäkoulujärjen kanssa. Jokaisen on osattava ottaa irti kaikki hyöty mielettömyydestä. Näinä aikoina ihmishenki menettää arvonsa. Kukaan ei sure enää yhtä miestä, kun kyse on tuhansista tai miljoonista.

Jos ovat naiset aika lailla kaavapaperin ääriviivoista leikattu ja sotajermuissakin tuttuutta, itse sotakertojana Koskinen jysäyttää. Jo punavankiaikojen kuvaus näyttää ankaria hetkiä, mutta kun romaanissa päästään rintamalle, olen siellä minäkin. Sodan mielettömyys, odottaminen, kyttäily, tappotyö ja sen tulokset ovat vakuuttavasti survaistu. Sotijat tekevät, mitä tehdä täytyy, mutta kauheaa se on. Sodan groteskius korostuu pakkasessa ja miljoona-armeijan uhreja säästelemättömissä hyökkäyksissä. Näen sodasta lumen ja veren värittämiä taisteluita, mutta näen myös sen, että sota on päähenkilölle yksityinen isänmurhan mahdollisuus.

 Kuinka sydän pysäytetään on kerkeästi etenevää proosaa, jota virkistävät aikasiirtymät. Pidän erityisen paljon siitä, miten historialliset poikkeustilanteet elävät henkilöissä, joista osa on oikeasti elänyt, osa vain tässä fiktiossa. Minäkerronta kieputtaa minut päähenkilön pauloihin, vaikken voi hänestä varauksettomasti pitää, ja juuri se pitää minut hyvällä tavalla valppaana. Turhan usein Juho vaipuu uneen ja hätkähtää siitä, tai törmään johonkin muuhun kuluneeseen konstiin. Koska sain luettavaksi romaanin ennakkokappaleen, en voi olla varma, mitä muutoksia lopulliseen versioon on tullut, joten en juutu yksityiskohtiin. Sanonpa vain, että Koskisen romaani on kulkeva lukuromaani kotimaisista kohtalonvuosista yhden henkilön kylmänä talvisotana.

– – –
JP Koskinen
Kuinka sydän pysäytetään. Romaani talvisodasta
WSOY 2015
romaani
Sain ennakkolukukappaleen kustantajalta.

Advertisements

6 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

6 responses to “JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään

  1. Taistelukohtaukset tekivät minuunkin vaikutuksen, mutta muuten kirjan noir-tyyli ei oikein iskenyt. Kärsin lopulta siitä, etten päässyt Juhon nahkoihin, koska hän oli niin kova ja kyyninen hahmo.

    Suomen kohtalo tuntui niin epäreilulta, että sain kyyneleet silmiini muutaman kerran. Kyllä Koskinen osaa kuvittaa historiaa, siitä kiitos.

    • Juho on ristiriitainen hahmo, joten ymmärrän hyvin otteettomuudentunteen. Koen romaanin monimutkaiseksi, sillä siinä oli paljon kiinnostavaa ja sitten epätasaisia puolia. Mutta ahmin.

  2. Nyt tein poikkeuksen rutiiniin ja luin arviosi ennen itse kirjan lukemista. Sodan kuvaus vaikuttaa koskettavalta ja samalla kammottavalta, sekä kansan että yksilön kannalta, samoin Juhon tausta, josta tunnistan monia asioita. Tiedonvaihto-operaatiot kuulostavat kiehtovilta, samoin kyynisyys. Sodan mielettömyys varmasti näkyy ja tuntuu. Ja jotenkin vinksahktaneen myönteiseltä kuulostaa tuo, että päähenkilöstä ei voi varauksetta pitää – miksi päähenkilöstä pitäisi aina pitää? Kiitos, arviostasi sain jo aika hyvän käsityksen kirjasta, jonka ilman muuta haluan itsekin lukea.

    • Et siis saanut onneksi ”liian hyvää” kuvaa, sillä kipinä kirjan lukuun kytee! Kiinnostaa kovasti, millainen on lukukokemuksesi. Sen vielä halua sanoa, että kirjalla on sykähdyttävä nimi.

  3. Kiitos hyvästä postauksesta! Jäin itse pohtimaan postauksessani kirjan symbolista nimeä. Lisäksi Juhon hahmo jäi minulle mieleen. Itse en kiinnittänyt huomiota naishahmojen yksiulotteisuuteen, koska olin niin Juhon pauloissa 🙂

    • Kiitos sinulle! Juho on kiehtova. Kun lukukokemuksesta on jo kuukausia aikaa, vahva mielikuva on jäänyt lapsuuden, punavankeuden ja rintamatilanteiden kuvauksesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s