Munch: Elämän tanssi

Edward Munchin taide (1863 – 1944) vetoaa symbolistisella ekspressionismilla. Pieni otos tuotannosta on ollut näytillä muutaman kuukauden Ditrichsenin taidemuseossa. Näyttely on nimetty esillä olevan isoimman maalauksen Elämän tanssi mukaan.

Näytillä on parikymmentä maalausta taitelijan eri tyylikausilta. Varhaisvaiheissa jälki on taitavan mutta tavallisen tekijän. Vähitellen näkemys kirkastuu ja sitä myöten tekniikka ja sivellinjälki kehittyvät persoonallisiksi. Kiinnostavia ovat aiheet, joissa taitelija myllää mielen perukoilla.

On selvää, ettei pieneen suomalaiseen museoon huipputöitä rahdata. Elämän tanssi -maalaus on kuitenkin vaikuttava ja komeasti esillä kirkkaankeltaisella seinällä. Saman nimisenä on Munch tehnyt aiheesta eri versioita, tämä on vuodelta 1921. Siinä on teemoja, jotka minua Munchin töissä puhuttelevat, ja teoksen tyylittelevyys miellyttää silmää. Laajan kankaan vasemmalla laidalla on toivo ja mahdollisuudet valkopukuisen nuoren naisen hahmossa. Taustalla kesäyössä on tanssivia pareja, hilpeää menoa, mutta etualalla on jännitteinen pari. Oikeassa laidassa on tumma, synkkä nainen: tuska, pelko, ahdistus, pettymys, tuho. Tunnelmien variaatio, elämän kirjo on koko ajan läsnä.

Elämän tanssi. Kuva on Norjan viralliselta sivustolta (http://www.norja.fi/News_and_events/Kulttuuri/Edvard-Munch---Elaman-tanssi/#.VMzdTGiUdcY).

Elämän tanssi. Kuva on Norjan viralliselta sivustolta (http://www.norja.fi/News_and_events/Kulttuuri/Edvard-Munch—Elaman-tanssi/#.VMzdTGiUdcY).

Oslon-matkallani pari vuotta sitten nautiskelin Munchin maalauksilla. Niistä on näyttelyssä joitain grafiikkaversioita. Minua liikuttanut maalaus Puberteetti on tekniikan myötä vaihtanut myös nimeä, sillä hentoinen tyttöhahmo istuu avuttomana sängyllä nyt pienessä etsauksessa nimeltä Yöllä. Näyttelyssä on muutakin hienoa grafiikkaa, esimerkiksi yksi vedos kuuluisasta Huudosta. Sen vierelle on präntätty taiteilijan runokuvailu tilanteesta, josta Huuto kumpuaa, pohjoisen kesäyön värien ja valon vaivaamasta eksistenssiangstista.

Kovin hiertävä on Munchin naiskuva. Siitä kiteytymä on upea etsaus Naiset, jossa on sama kolminaisuus kuin näyttelyn päämaalauksessa Elämän tanssi, mutta nyt naisen olemukseen pysähtyen: ripirinnan avoin viattomuus, itsetietoinen seksuaalisuus ja synkeä ahdistus.

Näyttelyn ykkösteos minulle on Melankolia. Se on terävä näky masennukseen – eikä kyse ei ole mistään hienoisesta alakulosta. Maalauksen värit ovat kirkkaita, kevyesti kankaalle sipaistuja. Eletään räikeässä valossa, ja maisema taustalla on raikas, yleisilme on heleä. Siksi teoksessa korostuu maalauksen tummanpuhuva nainen, jonka silmissä on tyhjyys. Sitä on depressio: ympäristöstä eristyksissä hytisevää mustaa aukkoa. Tätä on taide: ihon alle tunkevaa tunnetta sanoitta.

Melankolia. Taustalla näkyy jonottajien pitkä letka. Museon henkilökunnalle kiitos huomaavaisuudesta: jonottajille tarjoiltiin odotusta lievittämään kuumaa mehua.

Melankolia. Taustalla näkyy jonottajien pitkä letka. Museon henkilökunnalle kiitos huomaavaisuudesta: jonottajille tarjoiltiin odotusta lievittämään kuumaa mehua.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Taide

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s