Kirjojen maailmat ja Kuvanveistäjän tytär

Astun ulos kirjakaapista. Kerron, millainen lukija olen. Olen feministilukija, joka kurkkii kaikenlaisiin kirjamaailmoihin, sukupuolia rajoittamatta. Onko sillä väliä?

Pohdintaan minut ponnistuttaa Suvi Ahola aamun HS:n kolumnissaan ”Kirjojen maailmat” (HS 11.1.2015). Siinä hän argumentoi, että kirjallisuuden eli elämän tulkinnoista olisi syytä tutustua kummankin puoliskon näkemyksiin. Suomalaiset tilastot kertovat, että miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja, naiset lukevat sekä miesten ja naisten kirjoittamia. Maailma ei ole kaikille sama, joten kannattaa havahtua, jos vaikkapa kirjoista valitaan vain toisen sukupuolen esittämiä näkemyksiä.

Aholan tarkoittama ”toinen” on tässä yhteydessä ”mies”. Ahola siteeraa hänelle aiheesta kirjoittanutta lukijaa, joka nimeää tunnustettuja kirjailijoita, joiden näkemys maailmasta on miehen, ja siksi erilainen kuin naisen tai lapsen. Heidän joukossaan mainitaan esimerkiksi turkkilainen Orhan Pamuk.

Olen lukenut ja ihastunut Pamukin kirjoihin (viimeisintä suomennosta en ole lukenut). Hän on tarinankertoja, joka kuvaa turkkilaista elämänmenoa henkilövetoisesti. Sen ohella olen lukenut turkkilaisen Elif Shafakin kirjoja, joiden kuvaustapa on joka suomennoksessa vaikuttanut minuun väkevästi. Hänkin kuvaa henkilöiden kautta maailmaa. Mies- ja naiskirjailija siis kuvaa turkkilaisia ja heidän kulttuuriaan eri tavalla. Tietysti niin. He ovat nähneet, kokeneet, ajatelleet ja tunteneet eri tavalla, eri persoonat.

Näiden esimerkkikirjailijoiden myötä tiivistän: jokainen edustaa sukupuoltaan ja sen lisäksi kaikkea näkemäänsä, tuntemaansa ja tärkeäksi kokemaansa. Uskon, että kirjailijan näkemykseen vaikuttaa hänen sukupuolensa. Uskon, että siihen vaikuttaa myös kaikki muu, mistä koostuu hänen elämännäkemyksensä, arvonsa ja kirjallisuustavoitteensa.

Pidän tärkeänä, että kaikilla sukupuolilla ja sukupuolista riippumatta on mahdollisuus toteuttaa itseään, esimerkiksi näkemyksensä ja taitojensa mukaan kirjoittaa kullekin tärkeistä asioista. Samaan hengenvetoon totean: onneksi naisten mahdollisuudet kirjoittaa ja julkaista ovat lisääntyneet. Onneksi voin valita naisten ja miesten kirjoja. Siksi minua ovat onnistuneet heilauttamaan joka sukupuolen edustajien tekstit.

Olen kasvatukseni, kokemani ja arvojeni summa, enkä sulje siitä pois naiseuttani, lukijanakaan. En punnitse tekstiä pääsääntöisesti sukupuolivaa’alla vaan puhuttelevuus- ja innostusteholla – tietoisesti ja tiedostamatta tähän vaikuttavat persoonani kaikki sekavat kerrokset, sukupuolikin. Aholan tapaan toivon, että maailmojen kirjavuus saa kukoistaa ja että kirjailijoita ja lukijoita riittää sekä-että-periaatteella.

Kuvanveistäjän tytärViimeisin lukemani kirja on Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär (WSOY 2014). Jo otsikko sukupuolittaa. Se kertoo myös aseman, roolin jonkun lapsena, tässä tapauksessa miehen jälkeläisenä, sillä Kuvanveistäjä on mies.

Kuvattu perhe on alisteinen isän työlle, menoille ja mielialoille. Muullakin perheellä on merkityksensä mentaliteettiin, mutta isä on pomo, idolikin. Piirtäjä-äiti on tytölle turva ja leikittäjä, jonka kanssa tehdään työtä ja hupsutellaan.

Jansson tavoittaa valloittavasti lapsen tavan tehdä havaintoja. Lisäksi kirjassa on upeita kohtia, joissa lapsen mielikuvitus kuljettaa arkinäkyjä fantasian puolelle. Mielikuvitus lentää ja kertoja lentää mielikuvituksessaan. Kapoisen kirjan luvut ovat kuin novelleja, hallittuja kokonaisuuksia, joissa on jokin näkemys. Taiteilijuus on johtoajatuksena, se on elämäntapa, johon ailahteleva ja heittäytyvä tyttö kasvaa. Janssonin virke on kirkas, kerronta raikasta kuin saaristohuvilaa pyyhkivä merituuli.

Tove Jansson on ollut nainen, kyllä. Hän on kirjoittanut muistelmatyyppisen ja kaunokirjallisuuteen loksahtavan teoksensa menneenä tyttönä ja aikuisena naisena. Ja mitä kaikkea muuta hän on ollut! Hänen veljensä olisi kertonut lapsuudestaan samassa taiteilijaperheestä toisin, eikä vain siksi, että on mies. Hän olisi kokenut asiat tavallaan. Lukisin ja nauttisin ehkä siitäkin. Ei siksi, että se olisi miehen kirjoittamaa, vaan siksi, jos se olisi henkilökuvaukseltaan kerronnaltaan, teemoiltaan ja ajatuksiltaan kiinnostavaa. Haluan lukea jatkossakin hienoja kirjoja sekä naisten että miesten kirjoittamina.

_ _ _
Tove Jansson
Kuvanveistäjän tytär
Suomentanut Kristiina Kivivuori
WSOY 2014, ruotsinkielinen ensipainos ilmestyi 1968
117 sivua
Kirja on hyllyssäni.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elämäkerta, Kirjallisuus, Kirjallisuuspohdintoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s