Isänsä poika: poliisiasioita Oslossa

Harry Hole voimistaa jossain rotansyömää olemustaan, joten eläkkeelle pääsyä odotteleva poliisimies Simon Kefas astuu remmiin tuoreen apulaisensa Kari Adelen kanssa. Jo Nesbøn Isänsä poika (suom. Outi Menna, Johnny Kniga 2014) jatkaa siten rötöstelyselvittelyä oslolaismaisemissa uusin, kiinnostavin voimin.

Hole-sarjaa tangeeraa se, että poliisissa ja vankeinhoidossa on korruptiota. Pääpoliisi on ylivertainen ja omapäinen – tuttu juttu. Hän on myös addikoituvaa sorttia, harrypiirteitä siis, mutta rakkaus, kokemus ja katumus pitävät Simonin raiteilla. Perhehuolia kyllä on. Ja siinä missä Hole alkaa olla uskottavuusrajat ylittävä selviytymisihme, on uutuusromaanissa vielä aiempaa tuotantoa räikeämpi jeesushahmo, rikollinen tosin.

Sonny on pääjahdattava, narkkari ja vankilakundi, jonka tiliin pistetään tappotöitä. Ihan tyypin ydintä en ymmärrä, mutta on sanottava, että kiinnostavan konstruktion Nesbø sankaristaan tekee: hän on vapahtajamainen hahmo. Käy jopa niin, että alan horjua moraalissani. Ovatko ällöttävät kostotapot oikeutettuja, jos valovoimaisen lahtaajan kohteena ovat kriminaalit kiduttajat ja murhalavastajat? Ei kai sentään. Muutkin ovat pyhittää keinoja.

»Sanoit että hän rankaisee…» Martha madalsi ääntään. »Rankaiseeko hän oikeudenmukaisesti?»
Simon kohautti hartioitaan. »En tiedä. Mutta ainakin hän toimii huomaavaisesti.»
»Huomaavaisesti?»

Pyörähdän tämän dekkarin kanssa omalaatuiseen kierteeseen. Alku on hiljakseen käynnistyvä, ja olen lähes lannistua väkimäärään. Vähitellen henkilökuvaus fokusoituu muutamaan päätyyppiin ja juoni alkaa rullata ja jopa tyrkkiä yllätyksiä, joten pysyn kyydissä ja odotan jännittyneenä tulevia mutkia.

Simon ummisti silmänsä. Nyökkäsi hitaasti. »Eli me kaikki olemme rakkauden orjia. Ja se, ketä kunkin osaksi tulee rakastaa, on silkkaa arpapeliä. Niinkö se menee?»
»Kuulostaa julmalta, mutta niin se menee», Sissel sanoi.
»Ja jumalat nauravat», sanoi Simon.

Isänsä poika on häpeämättömän romanttinen, jopa epäillyttävän romatisoiva. Kaiken takana on rakkaus. Eri tavoin se ilmenee, mutta sieltä se kurkkii hyvässä ja pahassa. Tätä ällistellen kallistelen lukukokemustani puolelta toiselle. Kyllähän luistava teksti, juonikoukut, tilannetaju ja kuvaustyyli ovat ammattilaisen työtä. Siihen kallistun, siihen tykästyn.Isänsä poika

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s