Pullopostia jännitystarpeeseen

pullopostia92796Jussi Adler-Olsenin kolmas dekkarisuomennos Pullopostia (suom. Gummerus 2014) jatkaa Kööpenhaminan poliisiosasto Q:n tutkimuksia. Skotlantiin ajautunut pullopostiviesti johdattelee setvimään inhaa kiristysmurhaketjua.

Adler-Olsen osaa virkata koukkuketjusilmukoita. Luvut katkeavat tasan niihin paikkoihin, jossa juttu voi kääntyä ihan mihin suuntaa vain. Seuraava luku luonnollisesti siirtyy seuraamaan romaanin muita valokeilassa olevia tyyppejä, ja heidän etenemisensä katkeaa luvun lopussa käänteeseen – ja niin edelleen. Vuorotellen seurataan osasto Q:n, rikollisen, rikollisen vaimon ja uhriperheen tilannetta.

Romaanin tunnelma on kaksijakoinen, vähintään. Jännärikehikkoon kuuluvat vastenmieliset vääryydet ja väkivaltaisuudet. Ne kuvataan melko karusti ja paljaasti. Tulkinnat rikollisen mielenlaadusta ja siihen johtaneista seikoista jäävät lukijalle. Toisella laidalla sätkivät osasto Q:n henkilöt ja toiminta. Sekaan sommitellaan absurdeja tilanteita, sanailuja ja sattumia. Tähän kuvauskolkkaan kytketään komiikkaa, mikä tuntuu vastakkaiselta verrattuna piinaaviin rikos- ja perhetilanteisiin.

Pullopostia käsittelee uskonlahkojen tuhoavia piirteitä. Pelon, alistamisen ja rakkaudettoman rankaisukierteen ilmapiirissä kasvaa murretuista lapsista ääritilanteissa psykopaattisia kostajatappajia. Olen usein todennut, etteivät minua kiinnosta dekkarit, joiden ytimenä on silkka sekopäisyys, mutta on myönnettävä, että Adler-Olsen rakentaa ja perustelee pimeän pääpahiksen aika uskottavasti. Kirjailijaa selvästi kiehtovat suljettujen yhteisöjen sisässä sikiävä pahuus, tässä osassa fanaattiset uskonyhteisöt, Metsästäjät-romaanissa sisäoppilaitoksen finanssieliitti.

Q-sarjan sydän on eittämättä yrmeydessään lutunen ja humoristinen poliisimies Carl Mørk psyyke-, koti- ja lemmenpulmineen. Hänen hahmossaan on ytyä, itseironiaa ja terävyyttä. Carlin toimiston väki alkaa ylittää omalaatuisuudessaan jo kaikki rajat, mutta viihdyttävyysarvon vuoksi sen sallin. Sihteeri Rosa ja hänen sijaisensa Yrsa sekä toimissaan näppärä apuri Assad ovat hämmentävä lisuke Mørkin poliisityölle. Hahmojen arvoituksellisuus, etenkin Assadin salaperäisyys, antaa odottaa tuleviin osiin lisää jutun juuria.

Vaikka Pullopostia-dekkarin johtolankoihin eksyy onnenkantamoisia, ei se mitään. Koetut tragediat jäävät kytemään, yksiselitteistä ei ole oikein mikään. Ja aika velikultia ovat Q-osaston kaverit.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s