Nina Hurma salakapakkalaivan kajuutassa

Kuunari Lindén heiluu aallokossa Helsingin Kauppatorin kupeessa. Sisällä on iltahämärän hetki, hetki 1920-luvun alusta. Sakilainen Frisk haastaa riitaa, ex-poliisi Korpela luimistelee ja kapakkaruusu Rouge vetäytyy uhoamisesta kiusaantuneena.

Todellisuudessa Nina Hurma on kahden koululaisen haastateltavana kuunari Lindénin salongissa, ja larppiporukka esittää yhden kohtauksen Hurman viimeisimmästä romaanista Hatuntekijän kuolema (Gummerus 2014). Pienen hetken kuulijajoukko voi siirtyä vuosikymmenten taa aivan kuin Hurman kahdessa dekkarissa.

Dekkareiden Tulipunainen höyhen ja Hatuntekijän kuolema ajankuva ja tunnelma ovat minua kiehtoneet, joten kirjailijan omaääninen kerrota niiden kirjoittamisesta kiinnostaa. Hurmasta 1920-luvun Helsinki on tapahtumapaikaksi sopivan pieni, ja aikakaudessa on paljon kiinnostavia piirteitä, esimerkiksi naisten aseman muutos. Kirjoissaan hän hyödyntää arkistojen aarteita: museoista ja erilaisista arkistoista on löytynyt arvokasta taustamateriaalia, kuten poliisiraportteja ja esikuvia romaanin hahmoihin, ainakin Friskiä muistuttava väkivaltainen sakilainen. Vaikutteita hän on lisäksi saanut musiikista ja kaikesta, mitä näkee.

Kirjoitusprosessin kirjailija aloittaa synopsiksesta, jonka perusteella hän rakentelee juonikaaviot. Niihin hän suunnittelee tapahtumakulut ja henkilöiden vaiheet. Nina Hurman romaanien tunnelma on tietoisen kohtalokas, tummasävyinen ja alamaailman rajoilla ja ylikin läikkyvä. Päähenkilö Saimi eli Rouge on kapinoiva hahmo, joka haluaa olla vapaa ja kontrolloimaton hetkessä eläjä. Hurmaa kiinnostaa henkilöiden välisen vetovoiman ilmaiseminen. Siinä ja muussa kuvauksessa hän haluaa noudattaa samaansa kirjoittajaneuvoa, ”näytä, älä kerro” -periaatetta.

Tilaisuudessa Hurmaa kiitellään romaanien kielestä, joka tavoitta kuvatun ajan sanaston ja hengen. Kirjailija kertoo, että slangisanakirja on hänelle tärkeä lähde ja että mieluista on impressionististen väläyksien luominen. Kun häneltä kysytään vaikuttavista kirjallisuushenkilöistä, hän mainitsee Juhani Ahon Yksin– ja Juha-romaanien päähenkilöt sekä Maria Jotunin Hilda Husson. Hän kertoo lukevansa proosaa laidasta laitaan, yksi suosikeista on Margaret Atwoodin dystooppinen tuotanto. Lukijana hän nauttii sujuvasta kerronnasta ja dialogista. Tähän on mukava lisätä, että näitä piirteitä hän siirtää lukijoiden onneksi omiin teksteihinsä.

Nina Hurma vakavana

Nina Hurma iloisena

Tulipunainen höyhen sijoittuu kevääseen ja Hatuntekijän kuolema kesään. Luvassa on jatko-osa, jonka tapahtumissa eletään syksyä. Ehkäpä tämän illan inspiroimana Rouge, Toivo-veli, Korpela ja kumppanit syventävät suhteitaan Kolera-altaan tienoilla varhain pimenevässä ehtoossa, mustan, viilenevän veden välkkyessä silakkamarkkinapaattien alla. Jään odottamaan.

 


Kuunari Lindén toimii lauantaina 4.10. käynnistyneen Krunikan festarien ”salakapakkana”. 1920-lukuteemaisesta kulttuuriviikosta saa lisätietoa http://www.krunikanfestarit.org. Nina Hurmaa haastattelivat Kruununhaan yläasteen oppilaat lehtori Maarit Charpentierin johdolla.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s