Ostin Wenla Männistön

Kotimaisilla kirjabloggaajilla on syyskuun ajan käynnissä haaste Kirjaostoksilla. Tarkoituksena on muistuttaa, että kirjoja ostaen voi vaikutta lukuharrastuksen jatkuvuuteen: kirjailijat saavat korvausta työstään ja kustantajat kustantavat. Haastekuussa hankintani on Riina Katajavuoren Wenla Männistö (Tammi 2014).

No, ostanko Wenla Männistön lukukokemuksena? Osamaksulla, tavallaan. Alku riemastuttaa kovasti, mutta välillä romaani tuntuu pidennetyltä vitsiltä. Katajavuori kääntää Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykyaikaan ja -kielelle sekä kiepauttaa asetelmat. Se on tarpeen, jottei uuskudelma olisi heti alkuunsa kulahtanut. Sekalainen veljesseitsikko on rekvisiitanomaisesti taustalla, pääosassa ovat kulmakunnan tytöt ja naiset.

Romaanissa herkutellaan esikuvayhtäläisyyksillä ja nykyaikaeroavaisuuksilla. Wenla on melkoinen tahtotyttöpissis ja veljekset uusperheorpoja urpoja, syrjäytymisvaarassa huitelevia nuoria miehiä. Kumpulan (ja Toukolankin) nuorisoa yhdistävät bänditouhut ja toistensa tiirailu. Levottomalla joukolla on älykköhipsterimaku, kun katsotaan lempileffoja ja -sarjoa. Ja niitähän, bändejä ja muuta julkkissälää tekstin sekaan tiputellaan. Suosikkien joukossa on vanhojakin mediamerkittävyyksiä. Muu kuvaus antaa ymmärtää, ettei kultturelli meno veljeksiä tai muita nuoria erityisesti kiinnosta. Paitsi välillä.

TIMI. Mistä sä Eppu tiedät kaiken ton?
EPPU. Mä luen. Lehtiä. Dyykkasin jotain ihme lehtiä Kylätilan lehtiroskiksesta. National Geographic ja kaikkea.
TIMI. Oliko pornolehtiä?
JUSA. Jätkä sivistää itseään.
EPPU. (Jörkkamaisesti). Lukeminen kannattaa aina.

Wenla Männistö

Katso myös Wenla Männistön Youtube-kirjatraileri.

Kivi nappasi tekstiinsä vaikutteita ja loi silloin tuoreeseen kirjallisuuskieleen omaa ja uutta. Katajavuori kunnioittaa esikuvaa. Kumpikin yhdistelee ideoita esikuvista, laatii lauluja ja vaihtelee kerrontarytmiä; esimerkiksi Kivi sepitti lomaan satuja ja tarinoita, Katajavuori istuttaa tv-draamojen ääreen, leirinuotion korvaavaan tarinatapaan. Romaani etenee draamatyyliin, lyhyitä dialogilukuja on paljon, välillä on näkökulmakerrontaa yhden henkilön suulla, ja joukossa on biisejä ja muunlaisia kontekstuaalisia heittoja. Minua viehättää romaanin liukas kieli, sen rönsyilevä, ronski ja railakas veto.

Romaanissa ei ennätetä pureutua syvälle henkilöiden kehityskulkuihin, sellaista on nykytempo. Kuvaus perustuu vaihtuviin tilanteisiin ja läpänheittoon. Ihmeesti silti naishenkilöistä koko ajan löytyy uusia puolia, sillä heidän tilityksensä saavat eniten tilaa. Tykästyin etenkin pilvenlongalta vainaana poikien touhuja tarkasti ja hellästi katsovaan äiti-Allin, samoin mustalais-Kajsa kiinnostaa, ja Wenlan äitikin avautuu pikku hiljaa. Näin siis käy, että nuorten aikuisten kuvauskaaoksessa kiinnyn keski-ikäisiin naisiin, vaikka kieltämättä Wenlassa on virtaa ja Anskussa (Seunalan Annan inkarnaatiossa) biisisanoittajana ajatussähköä.

Nykyään tytöt ovat erilaisia kuin ennen. Kulkevat converseissa suoraan kohti. Eivät jää etäälle kaihoamaan vaan menevät ihan iholle.

Nykytosi Wenla Männistöstä välittyy, ja sen kulttuuri- ja yhteiskuntanäkemys on menoon ja melskeeseen kätketty, ei päälle liimattu. Nuorille ei ole tarjota mitään pysyvää tai tasapainoista, eikä sitä juuri kaivatakaan. Kaikki mahdollisuudet ovat olemassa: rajaton media- ja www-maailma, erityisopetus, yhteiskuntatakuu ja muuta. Mutta vasta kun yksilö haluaa jotain ja motivoituu panostamaan, tapahtuu muutos ja sitoutuminen.

Uskon, että Wenla Männistö jakaa lukijoita, osa innostuu (Kirjakko tykkäsi, Krista myös), osa väsyy. Minä matkan varrella herpaannun, vaikka ihastelen Katajavuoren kerrontairrottelua ja klassikon naisvaltaista tuuletusta.


Kirjaostoksilla-haasteen kaikki postaukset on luettavissa Oksan hyllyltä -blogissa 1.10.2014.


lukuhaasteKansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9. käynnistyi #Lukuhaste. Kotimaiset kirjabloggajat ovat mukana Suomen pakolaisavun lukutaitokampanjassa. Siinä yhtenä tarkoituksena on syskuun ajan levittää kuvia luetusta ja lukijoista: lukeminen on tavallista ja tavoiteltavaa. Syyskuu päättyy, mutta lukuhaastetta on koko elämä.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

2 responses to “Ostin Wenla Männistön

  1. Tässä kirjassa on rohkea idea, kun Kiven teos on sentään niin iso klassikko. En ole tähän tutustunut kuin bloggausten kautta, mutta en oikein usko, että tämä on minun kirjani. Klassikkoväännökset ja jatko-osat harvoin ovat, ja tuo irrottelu… no, ehkä selaan tätä kirjaston uutuushyllyssä ja päätän, luenko vai en. Kansi on kuitenkin tyylikäs. 🙂

    • Rohkeudesta ja kumartelemattomuudesta pidin. Ei muuta kuin selaa ja päätä, osuuko tyyli sinuun. Veljesten äidillä on monin tavoin kiinnostavia osuuksia. Totta, kansi on sisältöön sopiva!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s