Varispoika ja muuta merkillistä

Poika nimeää itsensä Kafkaksi ja keskustelee varjopersoonansa Variksen kanssa. Äitinsä hylkäämä Kafka karkaa kotoaan Tokiosta. Isä on hänet kironnut ja ennustanut antiikin draaman tapaan, että hän tulee tekemään isänmurhan sekä makaamaan äitinsä ja siskonsa. Sekin selviää, että ”kafka” tarkoittaa tsekiksi varista. Toisaalla kuusikymppinen Nakata keskustelee kissojen kanssa ja saa aikaan makrilli- ja iilimatosateita. Kafkaa auttavat eri-ikäiset naiset, Nakataa nuori rekkakuski. Jokin epäsuora yhteys Kafkalla ja Nakatalla on. Mitä vain voi tapahtua Haruki Murakamin romaanissa Kafka rannalla (suom. Juhani Lindholm, Tammi 2009, pokkari 2014).

Murakamin 1Q84 sai minut jouluna leijumaan, ja muutkin suomennetut Murakamit olen innolla lukenut. Nyt odotan syyskuussa ilmestyvää uutuutta, realistiseksi mainostettua Värittömän miehen vaellusvuodet. Kafka rannalla -romaania olen säästellyt kesän joutopäiviin, ja kyllä se vikittelee, muttei saa minua valtoihinsa siten kuin 1Q84. Taidan hieman laittaa hanttiin yltiöpäisille yliluonnollisuuksille.Kafka rannalla 1

Viehätyn henkilöistä ja siitä, että runsaan romaanin henkilögalleria on rajattu. Päähenkilö on Kafka, ja muut ovat eritasoisten apureiden rooleissa. Erityisesti pidän juonen arvaamattomuudesta. Samoin ihastelen suorasukaisuutta, jolla asiat kerrotaan. Ennakoimaton juoni ja mutkaton dialogi etenevät surreaalin ja kultivoituneisuuden yhteissoittona. Unet, unenomaisuus ja sakea metaforisuus sekä tykästyttävät että väsyttävät. Välillä saan ajatusmaailman langan päästä kiinni, välillä ote kirpoaa. Se taitaa olla tarkoituskin. Huomaan silloin tällöin ärtyväni kirjaan tai kirjailijaan: kylläpä nyt elämäntaitohifistellään, senkin sofistikoitunut life coach.

”Sinun pitää voittaa sisälläsi oleva pelko ja viha”, poika nimeltä Varis sanoo. ”Anna kirkkaan valon loistaa sisääsi ja sulattaa kylmyys sydämestäsi. Sitä on olla kova. Kun sen teet, olet todellakin maailman kovin 15-vuotias ihminen. Käsitätkö? Vielä on aikaa. Voit vielä saada minuutesi takaisin. Käytä päätäsi. Ajattele, mitä sinun pitää tehdä. Et sinä ole tyhmä. Kyllä sinun pitäisi se keksiä.”

Kafka rannalla -romaanissa on tiettyä nuorisokirjahenkeä, eikä se johdu vain päähenkilön iästä vaan lähestymistavasta. Lukijaa opetetaan filosofian lisäksi taiteesta ja historiasta, ei vähiten elämäntaidosta. Tietoa välitetään myös klassikkokirjaillisuudesta antiikista lähtien. Oppimaton rekkakuskikin on romaanissa kuin opetuslapsi, joka lähtee seuraamaan outoutta ja tempautuu ottamaan vastaan sivistystä; hienointa on se, että häntä johdattaa heikkolahjainen Nakata. Kirjasivistyksen lisäksi arvostetaan sydämen sivistystä.

Omaa lukukokemustani vahvistin kuuntelemalla romaanissa tarjottuja äänitteitä, eli murakamilaiseen tapaan kirjassa on tanakka ääniraita. Huippuhetkiä ovat romaaniin ripotellut musiikkitulkinnat, etenkin vaikutuin Haydnin sellokonsertosta. Muutakin klassista musiikkia kirjassa kuunnellaan ja siitä keskustellaan. Ja fiktiivisellä musiikilla on myös sijansa: Kafkan lumonneen Neiti Saekin menneisyyteen kiinteästi kytkeytyy hänen oma menestyskappaleensa ”Kafka rannalla”. Sen sanat saa romaanista lukea, melodian voi vain arvailla. Lisäksi Kafka kuuntelee etenkin Radiohedia ja Coltrainea, voimaillessaan Princeä, jonka biisi ”Sexy Motherfucker” ei kaipaa syvätulkintoja.

Romaanin maailmassa ylitetään ajallisia, ruumiillisia, moraalisia ja psyykkisiä rajoja. Ympäristö on pientä poikkeusta lukuunottamatta realistinen ja nykyaikainen, muu on jotain muuta. Yksi romaanin johtoteema minulle on se, että elämä on mieltä vailla ja vaarallista ilman mielikuvitusta. Ja identiteetti on ihmiseltä hukassa, mutta löydettävissä, silti se on subjektiivinen kokemus ja yllätyksellinen, moniosainen rakennelma. Lisäksi voi oppia kantamaan muistoja, hyväksymään menneet ja antamaan anteeksi. Tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi sekä kyky rakastaa, siitäkin on kyse.

”Tämä ei kuitenkin asia, jonka joudut selvittämään ihan itse. Kukaan ei voi sinua siinä auttaa. Sellaista rakkaus on, Kafka. Tunnet ihania tunteita, mutta silti sinun pitää vaeltaa ypöyksin pimeässä. Mieli ja ruumis joutuvat kantamaan kaiken. Ihan yksin.”

Kyllä kaivattaisiin Nakataa juttelemaan löytökissa-Klasun kanssa, mistä katti on tullut ja mitä kokenut.

Kyllä kaivattaisiin Nakataa juttelemaan löytökissa-Klasun kanssa, mistä katti on tullut ja mitä kokenut.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Musiikki

One response to “Varispoika ja muuta merkillistä

  1. Paluuviite: Julkaisupäivä | Alman runot

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s