Digiraja railona aukeaa

Toivottavasti ennakkoasenne on puppua, siis se, että koulun ja nuorison välissä on nykytekniikkahärpäkkeiden täyttämä kuilu. Teineillä on kyllä keskimäärin paremmat pelit ja vehkeet kuin opettajilla, mutta pelkkä laitteisto ei pedagogista tieto- ja viestintätekniikkaa ratkaise. Koulut ovat tosin epätasa-arvoisessa asemassa laitesaatavuuden ja opettajien osaamisen suhteen. Silti.

Tähän pohdintaan innostaa Hannele Niemen ja Jari Multisillan toimittama Rajaton luokkahuone (PS-kustannus 2014). Siinä käsitellään uutta teknologiaa koulussa tutkijoiden, opettajien, vanhempien ja oppilaiden näkökulmasta. Rajaton koulu tarkoitta sitä, että oppia voi missä vain ja koulun on siirryttävä jakamisen kulttuuriin. Teoksessa on 16 artikkelia, joissa ilahduttavasti esitellään konkreettisia koulukokeiluita. Yleisellä tasolla liikkuvat artikkelit ovat nekin havainnollisia perehdytyksiä tvt-aiheeseen.

Yksi osa Rajattomasta luokkahuoneesta käsittelee digitarinoita. Välillä tuntuu, että silkka videointi ja digitarina sotketaan toisiinsa, mutta loppupeleissä ei silläkään ole väliä. On tärkeää, että näiden menetelmien käytössä oleellista on se, että oppija saa tuottajan ja toimijan aktiivisen roolin. Digitarinan pohja on hyvä tarina, käsikirjoitus. Teknisesti lopputulos tehdään still-kuvista, äänestä ja simppelistä editoinnista.

Kirjallisuuden lukijana ja kausittaisena kirjallisuuden opettajana digitarina inspiroi. Olen jo kokenut, miten kirjatrailerit voivat innostaa tarttumaan kirjaan. Kun lukemastaan saa vielä värkätä omaehtoisen digitarinan, saattaa se käynnistää kirjallisuuskeskustelun, ja toisten digitarinoiden näkeminen voi lisätä lukuintoa. Mikä olisi sen parempaa kirjallisuuskasvatusta? Mikä on parempaa ammattikirjallisuutta kuin sellainen, josta saa ideoita työhön?

Vielä jaksan muistuttaa siitä, että ei parane levittää väitteitä vallattomista diginatiiveista, jotka multimodaalisti mobiililaitteitaan hipaisten oppivat ja soveltavat tuota pikaa mitä vain. Osa osaa, osa ei. Viihdekäyttösovelluksia ei ketteräkään nörtti välttämättä hyödynnä koulussa. Siihen tarvitaan pedagogin auttavaa kättä, altista mieltä ja uusille ideoille sykkivää sydäntä. Ja niitä laitteita ohjelmineen.

Rajattomassa luokkahuoneessa eivät seinät rajaa oppimisympäristöjä.

Rajattomassa luokkahuoneessa eivät seinät rajaa oppimisympäristöjä.

Advertisements

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus, Lukupäiväkirja, Sekalaista, Tietokirja

One response to “Digiraja railona aukeaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s