Rakkauden merkkien etsintä

Tämän kertomuksen aiheena ovat nämä hirvittävät kuilut ajatuksen ja sanan, tahdon ja sen ilmauksen, todellisuuden ja epätodellisuuden välillä, sekä se mitä näissä kuiluissa kasvaa.

Ester Nisson on kirjailijaälykkö ja Hugo Rask on taiteilijakuuluisuus. Ester rakastuu päättömästi, alkaa lyhyt suhde ja pitkä Esterin piina. Romaanin alusta asti lukija tietää, että Esterin lemmentoiveet ja tunteiden kohteen kiinnostus eivät tässä suhteessa kohtaa, joten edellä kuvattu ei ole juonen paljastamista.

Lena Andersson on antanut romaanilleen Omavaltaista menettelyä alaotsikon Romaani rakkaudesta (suom. Sanna Manninen, Siltala 2014). Kirja ei ole rakkausromaani vaan romaani lähes vastakaiuttomasta, irrationaalista hullaantumisesta, jossa järki-ihmisen suhteellisuudentaju pettää.

Esterin yksipuolinen innostus, suhteen tilan sekä Hugon tekojen ja oletettujen sanojen, tunteiden ja ajatusten vatvonta palastellaan säälimättömästi, esimerkiksi kuvataan pohjamutia myöden puheluiden ja viestien malttamatonta odotusta ja niihin liittyviä ryöstäytyviä tulkintoja. Teksti tyyli kylmää mutta kyllä se tehoaakin. Esteriä ei säästellä, ei kyllä Hugoakaan, palvontaan tottunutta vetäytyjää.

Hugo Rask oli niitä ihmisiä, jotka halusivat, että heitä pidettäisiin sympaattisina. Hän halusi olla, lämmin, huomaavainen ihminen. Kaikkein lämpimimmin hän kohteli tuntemattomia. Mitä paremmin hänet oppi tuntemaan, sitä kylmemmäksi ja kovemmaksi hän muuttui.

Vaikken viileän ironiseen romaaniin hurahda, nautin tarkasta kielestä, napakasta lauseesta ja osuvista tilannekuvista. Andersson saa minut kiemurtelemaan ja hermostumaan: koen sekä myötätuntoa että myötähäpeää päähenkilön tilanteesta. Päähenkilön tunnetilat kuoriutuvat kerros kerrokselta. Mitään erityistä ei tapahdu ‒ yksi ihminen on vain tolaltaan, ja ajattelun ja toiminnan mekanismit avataan harvinaisen auki.

Lopputulos ei ole tosikkomainen, mukana on vinoa hymynkaretta ja ilkeää silmäystä kumpaankin henkilöön. Kerronnassa on klassisia kerrontakeinoja, esimerkiksi Esterin ystäviä ei kirjassa yksilöidä vaan heistä muodostuu totuuksia toitottava kuoro, jonka viestit kyllä menevät ohi korvien tai Ester valikoi niistä epärealistisia toiveitaan pönkittäviä osia. Ja niin se on, että kun hallitun järkeilijän tunnetolkku horjahtaa, pitää myllätä mielenmuta pohjia myöten, ja siitä selvitään hieman ryvettyneenä.Omavaltaista menettelyä

August-palkittu ruotsalaisromaani on saanut jo paljon suomalaislukijoita, ja kirjasta on useita blogijuttuja, esimerkiksi blogeissa Kirsin kirjanurkka, Lumiomena ja Luetut, lukemattomat.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s