Joel Haahtelaa tapaamassa

Villa Kiven ikkunan takana Töölönlahdella lipui joutsen. Kevätsade oli juuri lakannut, puunoksien silmupinnoilla pisarat vielä kimaltelivat. Oli otollinen tunnelma kuunnella kirjailijaa.

Joel Haahtela Villa Kivessä 8.5.2013

Joel Haahtela Villa Kivessä 8.5.2013

Joel Haahtela kertoi kirjoittamisen pohjavirroista. Keskeistä hänelle on välittää mielentila. Sisältöä ei luonnollisesti sovi ohittaa, mutta tyyli ja tunnelma ovat hänelle kirjoittajana merkityksellisiä. Kaunokirjallisuus on estetiikkaa, sen on tarkoitus tuottaa kokijalle elämys, joka ylittää arkisen, tavallisen.

Haahtela kuvaa välitiloja, jotka ovat ihmiselle välttämättömiä. Hän on huomannut, että hänen kirjoihinsa liittyy usein menetyksiä ja matkoja. Peruskokemuksina hän pitää tiettyä ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä sekä taustalla vaikuttavia piilotettuja asioita. Hänen henkilöillään on usein vaikeuksia saada yhteyttä toisiin ihmisiin. Haahtela haluaa kuitenkin olla toivon mahdollisuuden asialla humanismin hengessä.

Tähtikirkas, lumivalkea -romaania hän pitää kirjana, jota kirjoittaessa hän sai itse matkata ajoissa ja paikoissa. Siinä hän sai kuvata itselleen tärkeitä teemoja, etenkin ihmisarvoa. Koska Haahtelan viimeisin romaani oli yksi syksyn merkittävimmistä kotimaisista lukukokemuksistani, oli antoisaa kuulla kirjailijan omia ajatuksia siitä. Tällaisen mahdollisuuden minun lisäkseni sai kymmenkunta pääkaupunkiseudun äidinkielenopettajaa. Haahtela kertoi huomanneensa, että hänen kirjansa selvästi jakaa lukijoita kahteen ääripäähän: osa intoutuu, toinen osa inhoaa. Eipä ole vaikea arvata, kumpaan ryhmään kuulijakunta kuului.

Haahtelan tapaa luoda tiloja ja tunnelmia voi seurata myös hänen kotisivullaan Poste restante – Joel Haahtela. ”Matkalla”-blogin impressiot liittyvät usein kokemuksiin musiikista, kirjallisuudesta ja kuvataiteesta. Esimerkiksi maaliskuinen Vermeer-verbalisointi teki minuun suuren vaikutuksen. Haahtela kertoi tutkineensa vanhoja kuvia ja postikortteja, kun hän kirjoitti viimeisintä romaaniaan. Bogijuttujakin kuvittavat tunnelmalliset vanhat valokuvat.

Kotisivuilla voi tutustua myös Haahtelan Wagner-esseisiin ja kolmeen novelliin. Häämatka-novellista poimin sitaatin, joka sopii siihen, mitä kirjailija kertoi kirjoittamisestaan. Ollaan jonkinlaisella matkalla, on tapahtunut menetys, on muistoja, mieli on välitilassa, mutta on myös mahdollisuus kääntyä, toipua ja toivoa.

Jokin on irtoamassa, kuin lohkare kalliota, joka lähtee vyörymään mereen. Jos avaa silmänsä, on aina uudessa paikassa, vasta sillä hetkellä syntyy maailma; joka kerta, yhä uudestaan. Jos on niin kuin vasta maailmaan saapunut ja kävelee muistottomana pitkin katua, kerää silmiin ensimmäiset värit ja muodot.

Hetki Schubertin tunnelmissa

Hetki Schubertin tunnelmissa

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjailijatapaaminen, Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s