Lahtari-Lahti

Lahdella on ollut kriminaali Suomen Chicago -leima. Sitä vahvistaa Timo Sandbergin jännitysromaani Mustamäki (Karisto 2013). Eletään kieltolakiaikaa: pirtutrokarit ja -varkaat työllistävät poliisia. Parabellumit paukkuvat, ja ympristössä leijuu väkivallan uhka.

Sandberg on istuttanut dekkarinsa kiinnostavaan ajanjaksoon. Kansalaissota on tuoreessa muistissa ja vaikuttaa kaikkeen. Vankileireiltä selvinneet punaiset ovat henkisesti jääneet piikkilankojen taa, sillä kotiin on palannut vain ihmisen runneltu kuori. Valkoinen valta hallitsee. Etenkin poliisityön puolueettomuus kärsii voittajapuolen värittyneisyyden vuoksi.

Päähenkilö on jyhkeä ja oikeudentuntoinen etsivä Otso Kekki. Hän joutuu sinnittelemään kollegoiden ymmärtämättömyyden ja omien ammattiambitioiden välissä. Tehtävänä on ratkoa teloitukselta vaikuttavia murhia. Kekki erottuu monessa suhteessa muista; jo hänen vuokseen tulevaa jatko-osaa jään odottelemaan ”kuinkas sitten kävikään” -hengessä.

Ihmistä ei ole tehty elämään yksin, mutta hän ei myöskään halunnut sellaista puolinaista yhdessä elämistä, jota oli poliisina nähnyt riittävästi. Hetken aikaa oltiin onnellisia, mutta sitten arkipäivä musersi onnen alleen. Mies otti viinaa, purki juovuksissa murheitaan pieksi vaimonsa ja lapsensa. Rahaa ei riittänyt kunnolla ruokaan, mutta siihen riitti, että täytyi hetkeksi päästä helvetistä, jota avioliitoksi sanottiin.

Kekki hullaantuu, ja kekseliäästi ihastus nähdään vain muiden silmin, ei kaikkien katseen kohteena olevan naisen. Näin häneen juurtuu salaisuus. Lisäksi tilanteita näytetään yhden perheen näkökulmasta, mikä lisää tuntumaa työväen eri sukupuolten ja eri-ikäisten katsantotapoihin. Kerronta on luistavaa, ja eri henkilöiden näkökulmien välillä seikkaillaan sujuvasti.

MustamäkiEi jännitys- tai murhajuoni eikä sen selvittelykään ole romaanissa erityisiä, pikemmin yksioikoisia. Historiallisen romaanin elementit pelaavat henkilökuviossa näppärästi – tehoa on etenkin ajankuvassa ja yhteiskunnallisen tilanteen hahmottamisessa. Lisäksi pikkukaupunki ja sen laitaosa elävöityvät kiinnostavasti. Koska kokonaisuus toimii, en ihmettele, että Mustamäki palkittiin Vuoden johtolanka -palkinnolla. Monesta blogistakin voi lukea innostusta, esimerkiksi nopeasti kirjan ilmestymisen jälkeen romaanista postasivat Kirsin kirjanurkka ja Morren maailma.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Dekkari, Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s