Taidekilpasilla Kiasmassa

Kuvataidesäätiö palkitsee korkeatasoisesta ja persoonallisesta työstä Ars Fennica -palkinnolla. Tämän vuoden ehdokkaat ovat näytillä Kiasmassa. Ehdokkaiden työt ovat keskenään kovin erilaisia – ja persoonallisia.

Videotaidetta vierastan, joten en osaa sanoa mitään pariskunnan Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen tv-teoksista. Leena Nion suurten maalausten neulosmainen pintajälki on herkullinen. Töiden idea ei kosketa, joten lopputulos jää minulle avautumatta: ”ihan kiva” -asteikolle.

Pauliina Turakka Purhonen veistää kankaasta patsasmaisia hahmoja. Värit, tekstuurit ja kirjailut ovat oivalluksia täynnä. Käsityöihmiset saavat töistä inspiraatiota, katso vaikka Helmi kokeilee -blogista. Nokkela ristiriita on se, että monissa teoksissa pehmeä materiaali kohtaa kovan tai häiritsevän sisällön. Huonekokonaisuus on kirjava ja lopulta sekavahko, ja hukkaan johtoajatuksen. Mörkö itse kolmantena on hulvaton ja uhkaava samalla silmäyksellä. Vartija-teoksen suuri siipiselkäinen hahmo jaloissaan eevamainen käärmenainen on katseenvangitsijateos. Etenkin kookkaan tyypin näyttävät tekstiilisiivet ovat komeat. Vaan haluaisiko siipiveikon huomaan?

IC 89 -parivaljakon tila-animaatio-ääni-teos on nimeltään Abenland. Vastakkaisilla seinillä pimennetyssä huoneessa ovat mustavalkoiset metsämaisemat. Niissä on pientä liikettä, tuulenhenkäilyä, ja äänimaailma virittää uhkaavan tunnelman. Kokonaisuus on jännittävä, ja se pakottaa pysähtymään tilaan. Teos kestää 16 minuuttia. Se on minulle ongelma. Olen museokävijänä sellainen, että haluan päättää itse, kauanko aikaa vietän teoksen kanssa, enkä halua, että teos määrittää pysähtymisajan. Siitä syystä videoteostyyppinen taide minulta usein jää ohikävelyksi. IC 89 sai minut seisahtumaan melko pitkäksi aikaa ja vielä palaamaan – tehokas teko.

Keskittymisen vangitsivat Riitta Ikosen valokuvat. Niissä on särmikästä kauneutta. Ihmisten luonnonmateriaaliasusteet ja hahmojen sijoittaminen usein muuten autioon luontoympäristöön tarjoavat tilaa katsojan tulkinnoille. Saa ajatella ja herutella erilaisia tunteita. Kuvat huvittavat, mutta tarkkaan katsoen kuvissa on muutakin, vaikka korren sattuva ja kuristava pisto. Tunnustan: ääneni annoin Ikoselle.

Kiasmassa on käynnissä muitakin näyttelyitä. Osa meni ohikävelyksi, mutta Kiasma Hits on monipuolinen kooste erilaisia nykytaideteoksia. Valtava hämähäkkimäinen metalliteos on hätkähdyttävä. Markus Kåhren autioksi kalustettu huone on hyytävä: kuka täyttäsi tyhjyyden, miksi tila on tyhjentynyt, mitä on tapahtunut? Viihdyttävä on eriväristen silkkinauhojen seassa kahlaamiseen kutsuva teos. Sen on keksinyt Jakob Dahlgren ja hän sen on nimennytkin: Abstraktion ihmeellinen maailma (2009). Näin taide voi tuottaa iloa ja odottamatonta riemastusta yksinkertaisesti mutta kekseliäästi.

Taideteokseen voi uppoutua.

Taideteokseen voi uppoutua.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Taide

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s