Kohtaloita Islannissa

Purkaus on romaani, jossa tulivuori herää ja symboloi muutenkin räjähdysherkkää kolmiodraamaa. Anna-Kaari Hakkaraiseen Islannin luonto ja kulttuuri ovat tehneet vaikutuksen, mikä on puolestaan antanut sysäyksen tälle romaanille (Tammi 2014).Purkaus

Veljekset Kjarri ja Birk ystävystyvät lapsina samanikäiseen Vigdigseen. Kuka lopulta rakastaa ketäkin selviää vähitellen ja näyttäytyy erilaisena riippuen kertojasta. Kulttuuriset esikuvat kolmen kimpalle ovat selvät, mutta Purkaus purkaa tuttua teemaa omalla tavallaan.

Säveltäjä kertoi lapsille uusista bändeistä ja uusista elokuvista, joita hän kävi katsomassa pääkaupungissa, kuten Jules & Jim, kaksi ystävystä, jotka rakastivat samaa naista, tai vuosia myöhemmin Hullu Pierrot, nainen, joka usuttaa miehen radikaaliin tekoon.
”Kaikessa piilee sanoma”, Säveltäjä sanoi.
”Sen voi aistia. Mutta sitä on vaikea pukea sanoiksi.”

Päähenkilöt ajattelevat ja tuntevat väkevästi. Tunteet estävät puhumasta suoraan ja näkemään selvästi, joten virittynyt tilanne on altis väärinymmärryksille. Tähän rakentuu juonen jännite. Kolme päähenkilöä ja kertojaa on itse kuin tunnemeressä kelluvia saaria: vailla suoraa yhteyttä muihin. Kolmikolla on toisensa, eikä kuitenkaan ole. He jäävät menneisyyden vangeiksi ja pakkomielteisesti tunteidensa sisään. Muut henkilöt jäävät kuvauksessa hämäriksi, vaikka ilmiselvästi kasvuympäristöllä on vaikutus tunneklimppeihin.

Islanti on eristyksissä oleva satujen saari keskellä merta, ja Heimaey emämaasta erillinen pikkusaari. Se on tapahtumapaikkana. Maan värähtely, laavapurkaukset ja leijuva noki kuvittavat tarinaa hienosti. Maisema ja luontoilmiöiden yksityiskohdat on romaanissa loihdittu näkyviksi. Rantakivikot, kalliot ja meri tuntuvat ja tuoksuvat lukiessa, ja lunninpoikasten räpiköinnistä veteen syntyy hieno kuva.

”Rakkaus, syyllisyys, petos ja kosto erottavat meidät eläimistä”, Vigdis naputtelee kirjaimet paperille ja katsoo kuinka nivelletyt jalat polkevat musteisina paperia.

Kieli on taitavaa, ja henkilöiden pähkäilyt välittävät hienoja ajatuksia elämisestä ja ihmisistä. Romaanin tunnelmaan ladataan pakahduttavuutta. Kohtalonomaisuudessa on jotain kovin kirjallista, laskelmoidun oloista. En usko, että se on tarkoituksellista: oletan, että tarkoituksena on ollut ihmissuhteiden mutkainen kuvaus taustanaan taianomainen ympäristö. Kiertelen ja kaartelen sitä tosiasiaa, että kokonaisuus ei minua lumonnut. Jännitettä piisasi, mutta varsinainen purkaus jäi mielestäni pateettisesti haahuilemaan. Voi olla, että vireys- ja tunnetilani ei antanut asettua tarjotuille taajuuksille. Minun laillani jonkinlaista sähköiskua jäivät odottamaan myös Lumiomena ja Mari A. Joku toinen lukija puolestaan pääsee romaanin aaltopituuksille, kuten HS:n kriitikko.

– –
Sain kirjan bloggarikaverilta.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s