Vuosikatsaus 2013

Vuodenkierto on ollut nopea. Koetun kirjaaminen ei käykään helposti, sillä on väkivaltaa poimia monista mielenkiintoisista kokemuksista vain TOP 10. Päädyin seuravaan koosteeseen, ja hiukan venytin asettamaani rajaa. Ja voi olla, että huomenna katsaus saattaisi olla toisenlainen.

1. Madrid: Prado

Madrid on kaiken kaikkeaan kiinnostava matkakohde, mutta mahtimuseo on käynnin jos toisenkin väärtti – ja kaupungin kesäkuumuutta on mielekästä pakoilla viileissä museosaleissa. Vanhan eurooppalaisen taiteen kokoelmat ovat häkellyttävät. Espanjalaismestareiden töistä on museossa luonnollisesti kattava asettelu. Pääsin fiilistelemään El Grecon töiden eteen. Goyan barokkivivahteisen alkutuotannon ihailija en ole ollut, mutta mustan kauden raaka ekspressionismi oli järeä näky. Enkä unohda Velazquezin hovikamarimaalauksen tehoa.

2. Berliini: Martin Honert

Pakenin pyöreitä vuosiani Berliiniin, ja halusin käväistä Hamburger Bahnhof -museossa aivan eri syystä, kuin mikä oli lopputulos. En ollut aiemmin kuullut tai nähnyt Martin Honertista mitään. Taiteilijan retrospektiivi oli sellainen, että pelkästään siksi kannatti tammikuussa pistäytyä Berliinissä. Kolmiulotteiset lapsuudenkuvatoisinnot olivat leikkisiä, tarinallisia ja yllätyksellisiä. Innostuin jopa niin, että rohkaistuin tekemään ehdotusaloitteen Sara Hildenin museolle: hankkikaa Honertia näytille.

Martin Honertin opettajat joulukuvassa. Kuka ei kuulu joukkoon?

Martin Honertin opettajat koulukuvassa. Kuka ei kuulu joukkoon? Kuva: Jani Ahti

3. Pariisi: Louvren flaamit

Jotta havaintoihini saadaan myös paikallisväriä, mainittakoon, että L’Orangerien soikeiden museosalien lummemaalaukset (Monet) ovat ihastuttavia ja Saint Chapellen lasimaalauskatedraali hätkähdyttävä luomus. Vaikka Pariisissa on monenmoista nähtävää, valitsin pääkohteeksi Louvren flaamilaisosastot. Kaksi Vermeeriä pysäyttivät eteensä joksikin aikaa. Ajallisuus ja ajattomuus elävät niissä ripirinnan. Kaikkiaan museon kokoelmissa 1400-1600-lukujen alankomaalaistarjonta on monipuolinen. Joku outo voima vie minut aina ihmettelemään tuon ajan kanavanäkymiin sijoitettuja luistelutauluja.

Yksityiskohta Adam van Breen luistelumaalauksesta (http://cartelen.louvre.fr/cartelen/visite?srv=obj_view_obj&objet=cartel_25488_38681_2584.001.jpg_obj.html&flag=true).

Yksityiskohta Adam van Breen luistelumaalauksesta. Kokonaisuuden saa näkyviin linkistä (http://cartelen.louvre.fr/cartelen/visite?srv=obj_view_obj&objet=cartel_25488_38681_2584.001.jpg_obj.html&flag=true).

4. Sanomakirjallisuus

Luin tänä vuonna paljon, etenkin kotimaista kirjallisuutta. Pidän tasoa kovana ja monipuolisena. Pakottaudun mainitsemaan vain muutaman makupalan.

Kari Hotakaisen Luonnon laki yllätti: karnevalistinen riehakointi on sanomaltaan painavaa ja nautittavaa. Teos on lämmin, inhimillinen, satiirinenkin epätäydellisen ihmisyyden ja elämän ylistys. Toinen valintani sanomakirjaksi on Joel Haahtela Tähtikirkas, lumivalkea. Melankolinen päiväkirja-kirje-haahuilu on vaikuttavasti elämän merkityksen asialla. Kolmatta listallani ei sovi ohittaa: Päivi Alasalmen Joenjoen laulu avartaa saamelaisuutta ja vähemmistökulttuurin asemaa kuvaten kirjan henkilöitä siten, että virtaus vie ja soi.

5. Kotimaista kerrontaa

Yllytän yhä vaan itseäni kirjakokemuskarsintaan, ja poimin tältä vuodelta yhden kotimaisen kertojamiehen ja -naisen. Jari Tervo kirjoitti kuin ei koskaan ennen. Esikoinen liikutti ja nauratti. Murkkupojan näkökulmasta tosi ja kuviteltu kieputtaa, eikä kai muuta voi seuratakaan levottoman lähipiirin ja kasvuhuuman kaaoksessa. Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta innostaa ihailemaan tiivistä tarinakuljetusta aikatasoineen, otsikkonsa velvoittamana sen kaiken kielellisesti kirkkaasti ilmaisten. Vai olisiko sittenkin nimeämisvalintani Malmi 1917 vai Säkenöivät hetket vai…

Kesän säkenöivä hetki Hangossa. Kuva Jani Ahti

Kesän säkenöivä hetki Hangossa. Kuva Jani Ahti

BONUSRAITA: Koska luin Aki Ollikaisen Nälkävuoden vasta tänä vuonna, en voi ohittaa sitä. Romaanin aiheenkäsittely, kerronta ja henkilökuvaus on mielestäni kotimaisen kirjallisuuden tämän vuosikymmenen huippua.

6. Käännetty kerronta

Poimin taas listaani yhden naisen ja yhden miehen.. Valitsen kimuranteista syistä kaksi islamilaistaustaista tekijää. Kirjoissa ei ole kyse niinkään uskonnoista kuin kulttuurisista uskomuksista ja ihmiskäsityksistä. Elif Shafakin Kunnia kertoo sukupuolten toimintarajoista olematta yksioikoinen. Kirja on juonellisesti yllätyksellinen ja kerronnallisesti joustava. Khaled Hosseinin Kun vuoret kaikuivat vaikuttaa henkilö- ja juonirakenteellaan, mutta eniten innostaa sirpalemainen kerronta, jossa osa palasista loksahtaa tarinan osaksi ja osa jää sopimatta mihinkään.Hosseini

BONUSRAITA: Haruki Murakamin 1Q84. Toden sotkeva rakkausfantasia päätyy elämän mielekkyyteen ja mielettömyyteen. Suorapuheinen ja allegorinen soppa lämmittää ytimiä myöten: se pakottaa heittämään järjen tämän hullutuksen tieltä. Vapauttavaa.

7. Käännösjännitys

Jatkan sukupuoleen perustuvaa kirjavalintaa. Peruste on täysin älytön, eihän kirjailijan sukupuolella ole merkitystä siihen, viehättääkö kirja. Esimerkiksi Fred Vargasin en moneen vuoteen tiennyt olevan nainen. Uusin Adamsberg-dekkari syöksyy epätodelliseen juoneen kummallisemmin kuin koskaan. Vaikka outous ja henkilötyypittely on äärirajoilla, viehätyn. Kun yhden pulunrääpäleen runtelijoiden etsintä on yhtä tärkeä kuin useiden ruumiiden syypään, lasken kriittisyysaseeni.

Toinen tämän vuoden dekkari-ihastus on ruotsalainen Barbaretti-sarja. Håkan Nesser kertoo kiinnostavasta nimihenkilöstä ja muusta sisuksiin käyvästi – tänä vuonna luin sarjaa kahden suomennoksen voimin: Kokonaan toinen juttu ja Herra Roosin tarina. Jännärijuoni jää reilusti henkilökuvauksen jalkoihin, ja se sopii mainiosti.

8. Ellen Gallagher

Ei ollut minulla tälle museokäynnille mitään odotuksia, enkä tiennyt koko Ellen Gallagherista mitään, ajattelin vain hakea vaihtelua marraskuiselle Teisko-reissulle. Sara Hildenin taidemuseon tarjonta oli riemastuttava yllätys: löysin uutta, erilaista, vakavaa ja hauskaa. Kokeilevat tekniikat leikittelivät aiheilla. Monenmoiset sykeröt, kerrokset ja kiemurat luikertelivat sisuksiini.

Näyttelymainos kohti marraskuista Näsijärveä.

Näyttelymainos kohti marraskuista Näsijärveä.

9. Ooppera

Kuinka ollakaan, muutaman vuoden kestänyt oopperasivistyshaasteeni on siinä pisteessä, että laji alkaa kiinnostaa. Yhä vieläkin minun on kovin vaikea niellä librettojen juonikökköyksiä, mutta olen selvästi luovuttamassa.

Tammikuussa näin Naamiohuvit, jonka värikäs modernisointi oli elämys. Syksyllä sain pähkäillä manipuloivaa rakkautta Carmen-modernisoinnin voimalla. Joulunvieton aloitin Puccinin oopperalla Turandot. Orkesteri ja kuoro pauhasivat, solistit lauloivat kovaa ja korkealta, lavastuksen vanhan Kiinan rekvisiitta loi taikaympäristön. Juonta en edes yrittänyt ymmärtää. Parhaalla tahdolla haluan tulkita, että prinsessa Turandotin kopeus ja kostonhimoisuus ovat vain panssari lemmenpettymysten torjunnalle – harmi vain, että siitä syystä kertyy paljon vainaita. Orjatyttö Liun vastakaikua koskaan saavuttamaton uhrautuva rakkaus on riipivää. Ja vaikka kilpakosijasankarin intohimon oikeana motiivina olisikin vallan- ja kilpailunhalu, ei ole pakahduttavan tunteikkaan Nessun dorma -aarian voittanutta. Oi, häpeämätöntä patetiaa! Hurahdin.

10. Runous

Lyriikan lukeminen on minulle kuin vierailu kaukaisessa maanosassa, jossa kieli on vierasta ja monet näkymät ennen kokemattomia. Sen makuja maiskuttelen varovaisesti ja löydän herkullisia sattumia. Heli Laaksosen Aapine nauratti ja liikutti: omaperäinen sanailija on päältä mutkaton vaan sisuksista mutkallisen vakava. Erkka Filanderin esikoiskokoelma vakuutti, että mukavuusrajan ylitys virkistää.

Koska metsä on yksi vapauttavimmista arkikokemuksistani ympäri vuoden (ja tänä vuonna bonuksena pyörryttävä tattisato), päätän vuosikatsauksen Filanderin sanoin.

Metsikkö astelee lävitseni ja jättelee jälkiään
tuoreeseen maahan.

metsä

PS. Kommenttiin kokosin vuoden 2013 lukulistani.

Mainokset

3 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Kulttuurimatkailu, Sekalaista

3 responses to “Vuosikatsaus 2013

  1. Kirjalista 2013: noin 120 kirjaa, arvioilta ainakin 36 000 luettua sivua.

    Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (kiehtova tarinointikerä)
    Stephen Fry: Koppava kloppi (hauska ja riipaiseva omaelämäkerta)
    Thomas Bernhard: Hengitys (hengästyttävä, tiivis, synkkä omaelämäkerta)
    Janet Evanovich: Yhdeksän hyvää (vetävää, hauskaa jenkkiviihdettä)
    Eugen Ruge: Vähenevän valon aikaan (nejä sukupolvea DDRää)
    Ferdinand von Schirach: Rikoksia (tylyjä tarinoita ja kohtaloita)
    Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Ensimmäinen kirja (jäi ajatusten vaivaajaksi)
    Katri Lipson: Jäätelökauppias (kerroksellinen, kuvitteellinen kudelma)
    Tarquin Hall: Vish Puri & kadonneen palvelijattaren arvoitus (viehko)
    Kate Atkinson: Kaikkein vähäpätöisin asia (maatuskamainen juoni, hyvä)
    Aki Ollikainen: Nälkävuosi (vaikuttava, taitava, komeankaru)
    Virginie Despentes: Teen spirit (symppis, pieni kasvukertomus)
    Vilja-Tuulia Huotarinen: valoa valoa valoa (hieno teinikuvaus)
    Richard C. Morais: Herkullinen elämä (hömppä ravintolaromaani)
    Ian McEwan: Mustat koirat (upea alku löpsähti haahuiluun, kova kertoja silti)
    Åsa Larsson: Uhrilahja (liikaa ruumiita ja vain pahoja, oiva 1914 tarina)
    A.S. Byatt: Pieni musta kirja (5 novellia, yliluonnollisestakin luontevasti)
    Linn Ullmann: Aarteemme kallis (lupaava, loppuosa löpertyy)
    Kati Hiekkapelto: Kolibri (keskiverto uutuusesikoisdekkari)
    Ian McEwan: Makeannälkä (venyi, loppukoukku)
    Viivi Luik: Varjoteatteri (kiinnostavaa kaupunkipoukkoilua)
    Susanna Vuorela: Kohtalokas kotikäynti (höpsö lähäriromsku)
    Fred Vargas: Normandialainen tapaus (hykerryttävä henkilökuvaus, tykkää!)
    E.L. James: Fifty Shades -sarja (voi hyvänen aika)
    Juha Ruusuvuori: Tarzanin hauta (keponen seikkailu)
    Chad Haribach: Pelin henki (henkilövetoisuus kiinnostavaa, tehosi kovin)
    Katja Kallio: Säkenöivät hetket (tunnelmakuvia)
    Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina (ennustettava, silti loppua kohti parani)
    Antti Tuuri: Bospor Express (matkablogihko)
    Donna Leon: Turvasatama (parhaasta päästä Brunettia)
    Paul Torday: Ventovieras (aivokemia tekee tepposia, fantsua ja kököhköä)
    Hannu Väisänen: Taivaanvartijat (kieli venyy, rullaa, osin tarina tökkii)
    Miina Supinen: Orvokki Leukaluun urakirja (pitkitetty vitsi, ei ampaa nousuun)
    F.Scott Fitzgerald: Kultahattu (hieno tunnelma, yhä vain)
    Mari Saat: Lasnamäen lunastaja (nätti, pieni henkilökertomus)
    David Foenkinos: Yhden elämän muistot (viehättävää, välillä joutavaa)
    Philippa Gregory: Punainen kuningatar (kelpo historiaviihdettä)
    Jari Tervo: Jarrusukka (pitkitetty vitsi & ihku joulutarina)
    Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja (pieni söpö tarina, rakkaus ja petos)
    Taskunovellit (toim. VT Huotarinen: epätasainen kokoelma, kiva muoto)
    Håkan Nesser: Kokonaan toinen juttu (vetävää kerrontaa, hieno hahmo)
    Nina Hurma: Yönpunainen höyhen (ihan kiva, vanhaa ja uutta)
    Tua Harno: Ne jotka jäävät (taitavaa mutta yltäkylläisyä)
    A.S. Byatt: Ragnarök. Jumalten tuho (laihan lapsen myyttimaailma)
    Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick (likkalitteratuuria sotatantereilta)
    Arturo Perez-Reverte: Taistelumaalari (kelpo rakenne ja taidepohdintoja)
    Javier Marias: Rakastumisia (lukuromaani, kirjallista, rönsyävää)
    Ann Tyler: Jää hyvästi (lempeä, hyvän olon kirja)
    Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat (luotettava lukuromaani)
    Håkan Nesser: Herra Roosin tarina (hulppeaa rikosherrkua)
    Anne Swärd: Kesällä kerran (merkillisen perheen oudonkiehtova tarina)
    Elif Shafak: Kunnia (hienoa, monisyistä tarinankerrontaa)
    Colm Doibin: Äitejä ja poikia (nautittavia novelleja)
    Eduardo Mendoza: Kissatappelu. Madrid 1936 (seikkailuherkkua)
    Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (kaunis, kuulas kertomus ja kerronta)
    Maria Duenas: Ommelten välinen aika (seikkailua sujuvasti, ohuehkosti)
    Arturo Perez-Reverte: Flaamilainen taulu (shakkipainotteinen jännäri)
    Jo Nesbo: Poliisi (näppärä juoninikkari)
    Pekka Hiltunen: Sysipimeä (aikuisviisikko ilman aterioita)
    Shakespeare: Hamlet (kestää aikaa)
    Kristiina Harjula: Pispalan kiviä (ajan, paikan ja mentaliteetin tavoittaja)
    Alicia Gimenez Bartlett: Petra Delicado ja vihaiset koirat (viihdedekkari)
    Camilla Läckberg: Enkelintekijä (kökkö keitos)
    Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi (tehokas, tiivis tunnetarina)
    Hanne-Vibeke Holst: Mitä he toisilleen tekivät (suvun kertautuvat valheet)
    Salla Simukka: Punainen kuin veri (kelpo jännäri, nuorisosihti ok)
    Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni (marlowmainen meno, tiukka)
    Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (kirjablogikatsaus, avartava)
    Katja Kettu: Piippuhylly (toimiva rakenne, alkuvoima purskahtelee ylikin)
    Felicia Feldt: Näkymätön tytär (Lapsikirja-äidin tyttären kipukirja)
    Susan Sellers: Vanessa ja Virginia (sisaruus on vaikeaa; tosiromaanina ok)
    Heli Laaksonen: Aapine (oivaltavaa murreiloa)
    Per Ole Persson: Jaco (tyly, pieni kertomus)
    Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea (kasvaa: pitää kokea viimeiseen riviin)
    Joel Haahtela: Lumipäiväkirja (hyvin kuljetettu, komeita virkevyöryjä)
    Kjell Westö: Kangastus 38 (lukuromaani hyvällä, painavallakin tapaa)
    Jukka Behm: Lahjoja norsujumalalle (mukava, kevyt välipala)
    Leena Lehtolainen: Rautakolmio (takuuviihdettä)
    Marissa Mehr: Veristen varjojen ooppera (symbolista, hajoaa harhoihin)
    Ahmadou Kourouma: Ei Allahin tartte (julma, tyhjä)
    Jari Tervo: Esikoinen (osui ja upposi: 10)
    Nina Mälkiä: Liian pieni äidiksi (selkokirja latinalaisamerikan teiniäidistä)
    Carlos Ruiz Zafon: Marina (liikaa kauhuromantiikkaa)
    Philip Teir: Talvisota. Avioliittoromaani (tykästyin tavalliseen tarinointiin)
    Marko Kilpi: Elävien kirjoihin (kelpo poliisi-ihmisromaani)
    Henning Mankell: Haudattu (tuttua, resignaatiolopetus)
    Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (uskomattomasti uskosta)
    Gillian Flynn: Kiltti tyttö (pirtskka psykojännärikierre, ja muutakin)
    Sari Luhtanen: Murusia (ruokaviihdettä)
    Maria Semple: Missä olet, Bernadette? (lupasi paljon, hulppeus väsyi)
    Judith Schalansky: Kirhavin kaula (outo opettajatarina)
    Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo (punakhmereiltä kovia kohtaloita)
    David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie (oi, ihku suhderomaani)
    Alex Capus: Leon ja Louise (suhdeproosaa lähihistoriamaustein)
    Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö (kasvukertomus skitsofrenian varjosta)
    Kari Hotakainen: Luonnon laki (vakavia asioita ajatuksellariemulla ja lämmöllä)
    Suvi Vaarla: Epätäydellisiä ihmisiä (epätäydellisiä novelleja, muutama hyvä)
    Jenni Linturi: Malmi, 1917 (hienoa kerrontaa, kiinnostavia henkilöitä)
    Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori (kepeää maalaisromantiikkaa)
    Arturo Perez-Reverte: Kohtalokas tango (osin tehosi, osin ei)
    Tommi Hoikkala & Petri P: Apina pulpetissa (ysiluokkalaiskoulukatsaus)
    Leena Parkkinen: Galdbystä länteen (monta juonnetta, naiskuvia)
    Asko Sahlberg: Herodes (hämmentävä, lavea, dialogisävyttäjä)
    Päivi Alasalmi: Joenjoen laulu (kolmiosaisuus toimi, pidin kovasti)
    Erkka Filander: Heräämisen valkea myrsky (tehoavaa luontokuvalyriikkaa)
    Annika Luther: Opettajainhuone (kavalkadi, hieman puhditon)
    Antti Tuomainen: Parantaja (tiukka tunnelma, löpsähtää)
    Kauko Röyhkä & Juha Metso: Ville Haapasalo (satusetä elementissään)
    Anne Holt: Kuollut kulma (lukuvuoden järkyttävin lopetus)
    Taiye Selasi: Ghana ikuisesti (jojorytmi kerronnassa, ei koskettanut)
    Kreetta Onkeli: Poika joka menetti muistinsa (söpö satu kasvattajille)
    Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa (vanhushoitoasiaa kevytjännärinä)
    Tommi Liimatta: Rautanaula (hurtti kieli, tarina löystyi)
    Pola Oloixarac: Kesyttömät teoriat (sekamelskaromaani)
    Tua Forsström: Lokakuun iltana soudin järvelle (hienoja runoja)
    Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia? (välityötyyppinen, keskikelpo)
    Laura Lähteenmäki: Iskelmiä (teinilemmen kääntöpuolta kasvattavasti)
    Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme (runsautta, rastavaa rakkautta)
    Haruki Murakami: 1Q84 osat 1-2 (hurahdin)
    Haruki Murakami: 1Q84 osa 3 (olipa se, kohtaloromanssi)
    Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus (terävä kertoja)

  2. Taru Koskinen

    Paljon minulla ei ole kommentoitavaa listaasi, koska juuri mitään mainitsemistasi en ole kokenut. Lukemiseni on häpeällisen vähäistä – pitäisikö ryhdistäytyä siinä uudenvuodenlupauksen voimin. Minulla eniten aikaa on tainnut viedä leffat, sillä yli 80 leffaa tuli nähtyä vuonna 2013. Aika samanlainen on leffalistan kärki kuin kriitikoilla on ollut: Menneisyys ja Rakkaus kärjessä, yllättäjänä Laulu koti-ikävästä, jota ei voi ihan samoin kriteerein arvioida mutta joka kosketti kovasti. Teatterivuoteni on ollut pettymys. Olen tietoisesti vähentänyt teatterissa käymistä, sillä osaan jo paremmin blokata helmet, enkä halua tuhlata keskinkertaisuuksiin aikaa. Ensi vuoden tavoite on pysyä alle 40:ssä esityksessä, mikä luultavasti toteutuu, ainakin kevään buukkausten perusteella. Parhaita teatterikokemuksiani en osaa näin yhtäkkiä sanoa; voin palata myöhemmin aiheeseen.

  3. Taru, palaa teatteriasiaan. Teatteri on aivan jäänyt, ja Kun kyyhkyset katosivat -esitys karkoittaa osaltaan minua lisää kauemmas Thalian saleista. Tv-draamoista olisin voinut listat monta, vaan jätin pois. Leffatkin tulo- ja menopolittisista syistä lähestulkoon jäävät kotisohvakokemuksiksi, mutta tuota Menneisyyttä olen ollut lähdössä katsomaan jo useamman viikon. Jospa jo tällä viikolla… Koska autoilen säännöllisesti niin paljon, en usein jaksa kotoa minnekään liikahtaa. Ensi vuonna lukulistani jää huomattavasti lyhyemmäksi, koska luvassa on muuta (töihin liittyvää) aikaa vievää toimintaa, kyllä tämä oli poikkeuksellinen lukuvuosi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s