Nuori käsi piirtää

Nuori käsi piirtää mullalla kuvia
vielä valkeisiin seiniin.

Nuori käsi, Erkka Filander, on kirjoittanut palkitun runokokoelman Heräämisen valkea myrsky (Poesia 2013). Ensin vaikuttaa siltä, että Risto Rasa on heittäytynyt monisanaiseksi. Tämä alkuaatos unohtuu pian.

Silmä näkee puun ja haukkaa sen kokonaisena

Filanderin runoissa luontokuvasto kukoistaa, etenkin erilaiset puut. Myös vesielementti on voimissaan, ja erisorttisilla ruohikoilla temmelletään. Kesämaiseman kasvustoyksityiskohdat ovat sanaston ydintä, ja luontoilmiöitä yhdistellen luodaan maalauksellisia tunnelmia. Vanhahtavalta kalskahtava sanamateriaali ei sinänsä ole huono juttu, sillä teksti ei juutu siihen.

Tässä teoksessa ollaan tosissaan. On kesä, on nuori havainnoija ja tuntija. Kokoelma onkin saanut kiitosta vilpittömyydestä; ei hipsteröidä kyynisesti.

Kireyden ja raukeuden jännite,
rajojen enkelit, luulin teitä kirsikkapuiksi

Runoissa minut herättää tehoava jännite. Kovin paljon on helskyttelevää taiturointia, tarkoituksellista taidesanailua, ylivirittynyttä luontoromantisointia – vaaka heiluu: kulunutta vai omaperäistä. Ja sitten pamahtaa runokuvia, jotka iskevät tuoreina tai työntävät ajatukset sanojen taa, toisaalle, omille urilleen.

Runoissa on tosiaan jotain raukeaa ja haaveilevaa, mutta myös terävää. Runot eivät julista sanomaa, runon puhuja on fiilistelijä. Tunnustan, johtoajatus pakoilee minua. Aina kun olen saamassa otteen, se lipsahtaa, enkä tiedä, mihin tarttua.

Kaikki puita kantavat lammikot muistavat sinut

Rakkauteen liittyvissä runoissa keskeisinä kuvina ovat monenlaiset puut: kukkivat omenapuut, kirsikkapuut, kaartuvat oksat. Vesikin läikähtelee ja virtaa. Jopa hedelmät purskahtelevat mehujaan. Mitä pitemmälle kokoelmassa etenee, sitä verevämpää on lemmenkuvasto. Silti se pysyy viitteellisenä, jopa yksityisenä. Hetkittäinen kehollisuus hätkähdyttää.

En voi sille mitään, että runoja lukiessa silmissäni vilistävät Magnus Enckellin maalaukset. Kalpeat, kaidat nuorukaiset kirmaavat kesänurmilla ja vesistöjen äärellä.


Kokemasi ja sinä kohtasitte harvinaisen valon hetkellä

Tiputtelemani siteeraussäkeet Filanderin runoista osoittakoon, että olen myönteisen otettu nuoren sanailijan taidosta. Luen vain muutaman runoteoksen vuosittain. En siten voi asettaa runokirjoja minkäänlaiseen vertailuun. Ytimeltäni kovin proosallisena satunnaiset runohetket ovat käyntejä mukavuusalueeni ulkopuolelle, silti säännöllisesti tarjoan itselleni mahdollisuuden kurottaa tuntemani kielen äärilaidoille.

Vehreää runoutta. Poesia tarjoaa kotisivuillaan teoksiaan luettaviksi PDF-muodossa.

Vehreää runoutta. Poesia tarjoaa kotisivuillaan teoksiaan luettaviksi PDF-muodossa.

Runoja lukiessani olen eksynyt salaseuraan: tunnistan jotain tuttua, mutta oloni on ulkopuolinen ja alituiseen epäilen, että jotain oleellista jää varmasti ymmärtämättä. Vieraus runomaailmassa ei silti estä nauttimasta kielen kuvista. Ihailen runon taipuisuutta tarjota ainutlaatuisia ajatuskombinaatioita; miten irrallisia, ristiriitaisia ja vastakkaisia ilmiöitä yhdistelemällä syntyy uutta ajattelua. Kieli- ja mielikuvat ovat tässä kokoelmassa monesti sellaisia, että koen mahdottomaksi sanallistaa niiden vaikutuksen. Sehän kertoo vain siitä, että runo iskee syvälle kerroksiin, joissa vain aistitaan, ei selitetä tunnetta pois.

Haluttomana arvottamaan tai vertailemaan tämänvuotisia esikoiskirjapalkintoehdokkaita totean, että on hyvä, että runous saa näkyvyyttä. On kuitenkin kyseessä kirjallisen kulttuurin ikiaikainen ilmaisutapa. Näin poeettisesti taitamaton voi kokeilla uutuuskokoelmaa ja pääsee nauttimaan kielen mahdollisuuksista Erkka Filanderin seurassa. Ilman palkitsemista olisin todennäköisesti ohittanut kokoelman tyystin.

Metsikkö astelee lävitseni ja jättelee jälkiään
tuoreeseen maahan.

Mainokset

3 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

3 responses to “Nuori käsi piirtää

  1. Ritva Suhonen

    Kiitos Tuija!
    Luin Hesariin painetun runon ja vaikutuin.
    Se, että vertaat Erkka Filanderia Risto Rasaan, on lisäsuositus! Tämä kirja pitää lukea!
    Olet ilo välillä kovin painavassa arjessani.
    Ritva

  2. Paluuviite: Vuosikatsaus 2013 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s