Kirjallisuudesta kertomisen ilo

Hilpeää, että kirjabloggaamista käsittelevä koonti ilmestyy kirjana – ja toisaalta miksei niin, sillä blogattavat tekstitkin ovat vielä nykyään enimmäkseen printtimuodossa. Kirjablogikirja Rivien välissä (Avain 2013) on ahkerien ja suosittujen kirjabloggareiden Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen tuore yhteenveto lukuharrastuksen julkitulosta sosiaalisessa mediassa.

Kirjailijoiden, kustantajien, kirjakritiikkien ja perinteisen kirjallisuusmedian kukkapenkkiin on kymmenkunnan vuoden aikana kasvanut riveistä karkaileva, kirjava, rönsyilevä blogikasvusto. Lukija kukoistaa siinä entistä näkyvämmin. Tätä ilmiötä Jalkanen ja Pudas perkaavat havainnollisella ja jäsennellyllä tavalla. Kirja tarjoaa tietoja ja kokemuksia innostavasti. Kirjan aineistona on käytetty luonnollisesti kirjablogeja sekä kyselyitä kirjablogisteille, lisäksi tietoa on kerätty kirjailijoilta ja kustannusalan työntekijöiltä.

Kohde on eläväinen: aiheeseen liittyvästä voi sanoa harvoin jotain tarkkaa. Kirjablogeja syntyy ja hiipuu, joten todellinen lukumäärä on arvoitus. Sisältö, tyyli, julkaisutiheys, kirjoitusten aiheet, laajuus ja laatu vaihtelevat laidasta laitaan. Enemmistö kirjoittajista on naisia, kirjoittajat ovat yleisemmin nuoria aikuisia ja keski-ikäisiä. Ammattikirjokin on laaja, mutta monet ovat koulutettua väkeä, ja kirjallisuus liittyy noin puolella opintoihin tai ammattiin. Yksi on selvää ja yhteistä: bloggareina kirjoittajat ovat kirjallisuuden harrastajia ja lukuinnostuksen jakajia. Väline mahdollistaa keskustelun, ajatusten vaihdon ja vinkkaamisen. Monet intoutuvat myös yhteisiin tapahtumiin ja tempauksiin.

Löysin itseni tämän kirjan rivien välistä, koska yli kaksi vuotta lukuharrastukseeni on kytkeytynyt lukupäiväkirjamainen kokemuksien sanallistaminen. Parvena pörräävät ajatukset löytävät ilmaisun ja muodon, ja voin palata luetun tuottamiin tunnelmiin. Pidennän kirjakokemusteni elinkaarta. Lopetan tämän oitis, jos lukemisesta tai siitä kirjailemisesta tulee suoritus tai näytösluontoinen performanssi.

Useasti olen miettinyt, miksen kirjoita vain omiin tiedostoihini. Kerran kynnyksen ylittäneenä julkistaminen on yhä vain entistä hauskempi harrastus, kiinteä kylkiänen ja lukemisen kaveri, enkä nolostele tai kainostele, sillä näin luin, näin koin. Lukeminen on ilo tai oivallus, saan jakaa sen, se ei ole minulta pois, muilta pois – tuumailuni voi ohittaa tai osallistua siihen.

Ja miten ilahduttavaa on, kun joku kommentoi blogissa tai livenä kirjoitustani tai luettua kirjaa! Villiä ajatustenvaihtoa en ole sivuilleni saanut synnytettyä, kuitenkin tunnen olevani osana lukijayhteisöä. Ajatella, että yksinäisen nykerrysta vaativan lukuprosessin jälkeen lukemisesta saadaan yhteinen kokemus ajasta ja paikasta riippumatta.

Kirjablogikirja tekee näkyväksi tiedostamatta nappaamani kirjoittamattomat säännöt. Juonia ei pilata paljastamalla niitä muille. Blogilukijalle lorinani parhaimmillaan toimivat kirjainnostajina. Ja välillä kirjablogissa harhaudutaan muihin elämyksiin, virkistäydytään kuvin ja linkein sekä paljastutaan enemmän tai vähemmän. Kirjoitettujakin sääntöjä on: tekijänoikeuksia kunnioitetaan. Sitaatteja sallitaan, niin tässäkin Rivien välistä: ”Varmaa on, että kaikkien kirjojensa keskellä ja jokaisen rivinsä välissä kirjabloggaajat ovat kirjojen ja kirjallisuuden asialla.”

– –

Sain kirjan kustantajalta toisen kirjoittajan Katja Jalkasen avustuksella.
Innostusta lisäämään:
Katja Jalkasen blogi Lumionena
Hanna Pudaksen blogi Kirjainten virrassa
Kirjaseuranta-sivusto
Kotimaiset kirjablogit -Facebook-sivu

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus, Tietokirja

4 responses to “Kirjallisuudesta kertomisen ilo

  1. Ritva Suhonen

    Fantastista Tuija!
    Olen innokas lukija ja jaan kokemuksiani lukemistani kirjoista paljon lukevien sisarusteni ja muutaman ystäväni kanssa.
    Olen pitänyt lukupäiväkirjaa vuodesta 2007 asti saatuani siihen tarkoitukseen painetun kirjan ystävältäni. Nyt on menossa ties kuinka mones lukupäiväkirja – välillä olen kirjannut vain perustiedot, välillä parisivuisen kirjoitelman lukemastani teoksesta.
    Luen pääsääntöisesti kirjastoista lainaamiani kirjoja, joista vinkkaan myös kirjastotyöntekijöille ja saan heiltä myös kirjavinkkauksia – viimeisin on parhaillaan lukemani täysin omaäänisen kertojan Tummanhopeinen meri. (eli kirjailija on Susan Fletcher, jolta olen aiemmin lukenut erinomaiset Meriharakat- ja Irlantilainen tyttö -kirjan. Häneltä on näköjään suomennettu myös Noidan rippi, jota en ole huomannut.
    Jakamassasi tämän vuoden luettujen kirjojen blogissasi on useita kirjoja, joita olen lukenut blogisi innoittamana ja monia, joihin aion syventyä.
    Välillä pitäisi ehtiä harrastaa muutakin kuin lukemista!
    Ritva

  2. Ritva, muistelen, että olet lähikirjastosi palkittu superlukija! Hauska harrastus ja totisesti vie aikaa. Töiden alkaminen tulee verottamaan minun lukuaikaani.

  3. Hei Tuija!

    En yleensä kommentoi kirjablogikirjaa koskevia kirjoituksia, mutta nyt tulin kiittelemään ja samalla vierailemaan blogissasi. 🙂 Lukijayhteisö on minullekin tärkein syy pitää blogia. On hienoa kertoa lukemistaan kirjoista muille, pohtia kirjallisuuden ilmiöitä ja keskustella kaikesta blogin kommenttikentässä.

    Hyvää viikonloppua!

    • Kiitokset! Ihan kuin lukemisen vapaus olisi blogien myötä lisääntynyt, irrottelun ilo! Ja kirjablogikirjassakin tuli esille se, että myydyimpien ja pidetyimpien kirjojen suhde ei ole yksiselitteinen: pitämisestä ja syistä saa monipuolisesti eloa blogeista. Kirja on kokemus, vaikka miten analyyttiseksi sitä pukisi. Ja sitten se voi olla yhteinen kokemus 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s