Tahdottoman taidemiehen seikkailu

”Asiantuntijoiden teoriat ja väittelyt voivat olla unettavia; omat kirjoitukseni ovat taatusti nukuttavia, mutta Taide ei sitä ole, sillä runojen tai musiikin tavoin taulut tarkoittavat monia asioita, tärkeitä asioita. – – Mutta taideteoksen ensisijaisena tarkoituksena on ilmaista jotain ylevää, jotain joka koskettaa syvältä uskomuksiamme ja tunteitamme.”

Saattaisinpa minäkin noin sanoa, vaan tuolla tavoin aatoksensa pukee Velazquez-asiantuntija Anthony Whitelands sisällissodan alla Madridissa. Hitusen hömelö brittiläinen taidetuntija sotketaan taidearvioinnin lisäksi espanjalaisiin poliittisiin juonitteluihin Eduard Mendozan romaanissa Kissatappelu. Madrid 1936 (suom. Matti Brotherus, Tammi 2012).

Sutjakka soppa on viihdyttävää luettavaa. Juoni on mutkallinen, silti mutkattomaan seikkailutyyliin kerrottu. Kerroksia ei tarinassa ole moneen kertaan pöyhittäväksi, sen sijaan kierroksia juonessa on riittämiin. Poliittisesti räjähdyspisteessä oleva Espanja kipunoi. Vaikka kuvaus on kepeää, näytillä on uskottavasti aatteiden ristipaineita sekä sisällissodan vääjäämättömyyttä.

Henkilöhahmot kuvataan ilkikurisen tarkasti. Kuten monet romaanin naisihmiset, myös tämä lukija alkaa väkisin tykästyä yksivakaaseen mutta oudon joustavasti tilanteesta toiseen ajautuvaan antisankariin. Sivuhenkilöt hahmotellaan myös herkullisesti. Naisten rooli on romaanin machomaailmassa rajattu, kliseekarikot ohitetaan laitoja raapien. Kokonaisuudessaan epanjalaisen mentaliteetin ja Madridin kuvaukset viehättävät, samoin Velazquezin töiden erittelyt, esimerkiksi taiteilija tuotannossa poikkeuksellinen Venus saa uutta valoa.

Käännöksessä on rullaavan nautittava rytmi. Kiemuraiset dialogit virtaavat vuolaasti, ja kuvailevuus maalaa tilanteet eläviksi. Välillä kaikkitietäväksi äityvä kertoja tulittaa peräkkäisiä ja simultaanisia tilanteita vauhdilla ja jättää jälkeensä uteliaisuutta herättäviä aukkoja. Seikkailuromaani kunnoittaa perinteitä, on kuitenkin tuore ja tarjoaa nautittavan ajanvietteen.

Advertisements

3 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

3 responses to “Tahdottoman taidemiehen seikkailu

  1. Ritva Suhonen

    Moi Tui!
    Mendoza on kummaa kyllä minulle kirjailijana aivan tuntematon ennestään; kiitos vinkistä!
    Romaanissa oli liikaa Espanjan poliittisia käänteitä ja sivujakin minulle, mutta pidin tavattomasti päähenkilöstä ja Velazguezin prinsessat ovat minulle rakkaita ja tuttuja maalauksia. Ihailin ja kuvasin niitä viimeksi viisi vuotta sitten Wienissä.
    Kääntäjä on erinomainen!
    Ritva

  2. Ritva, kiitän kommenteistasi! On mukava lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia lukemasta!

    • Ritva Suhonen

      Kyllä kiitos on minun puolellani!
      Gillian Flynnin Kiltti tyttö on äskettäin lukemiani: hyvin kirjoitettu ja koukuttava, mutta juonen kehittely tekee loppukolmanneksesta mielestäni tylsän ja loppukin uskottavuus kärsii.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s