Kylliksi kunniasta

Pyörryttävän monia mielikuvia ja tunnelmia tunkee Kunnian lukemisen jälkeen. Kokemus on samalla kylläinen ja nälkäinen: tarina on täyteläinen, silti sitä ahmisi lisää. Elif Shafakin Rakkauden aikakirja ja Kirottu Istanbul ovat maittavia lukuromaaneita, ja Kunnia (suom. Maria Erämaja, Gummerus 2013) vahvistaa, että Shafak on kova kokki keittämään mieleen painuvia ihmiskohtaloita.

Vaalenapunainen Kohtalo ja Kylliksi Kaunis ovat kasvaneet kurdikulttuurin arvoihin ja toimintatapoihin. Romaani seuraa näiden kaksostyttöjen elämää 1950-luvun tienoilta 1990-luvulle, Eufratin rantapenkan maalaiskylästä Istanbulin kautta koukaten Lontooseen. Pisimpään viivähdetään 1970-luvun lopun Lontoossa, jonka sekulaari länsimainen kulttuuri punkkareineineen ja peliluolineen on räikeä vastakohta Turkin takaosien kyläihmisten tuntemalle elämäntavalle.

Perhesuhteet ja häpeän uhka vaikuttavat ajasta ja paikasta riippumatta. Huojentavavasti romaani ei ole vain stereotyyppinen kunniamurhakertomus, vaikka naiset ja miehet pitävätkin kiinni tiukasti kulttuurinsa sukupuoliroolikäsityksistä sekä siirtävät niitä sumeilematta seuraavalle polvelle. On siis länsinaislukijalle tolkutonta poikalasten jumalointia ja naispuolisten alistavaa rajoittamista. Tämän lisäksi on muuta ihmiseloon kuuluvaa: raastavaa rakkautta, pelkoja, pettymyksiä, arvaamattomuutta, haavoittuvuutta eli epätäydellisyyttä ja taitoa tehdä siitä ymmärrettävää.

Kerronta on nykyromaaneille tyypillisesti moniäänistä. Omaperäistä on Shafakin kyky rakentaa elämänkaarien epäkronologinen kuvaus kohtalonomaiseksi kaleidoskoopiksi. Koko ajan sekä paljastetaan että salataan; näytetään yksi palanen, joka peilautuu (kuten kaksoset ovat toistensa peilikuvia) ja taittuu, ja näkymä vaihtuu välillä toisennäköiseksi. Lisäksi taikausko, enteet ja fatalismi sekoittavat kuvaa.

Jokaista henkilöhahmoa voisi ruotia pitkään, samoin kerronnan ilmaisuvoimaa ja juonenkuljetusta. Voisipa veivata kulttuurista, aatteista, uskosta ja uskomuksista, myös identiteetistä ja persoonallisuuden kehittymisestä ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Tai voisi vain todeta: olipa hyvä romaani. Maailma ei ole sen jälkeen selkeämpi, tiedän siitä aina vähemmän.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

2 responses to “Kylliksi kunniasta

  1. Paluuviite: Vuosikatsaus 2013 | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

  2. Paluuviite: Naiskohtalo Iranista | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s