Aloittelija hyvästijätöissä

On ilo lukea pieni, tiivis kirja, joka hyrisyttää sisuskuntaa. Ann Tylerin romaani Jää hyvästi (suom. Jaana Kapari-Jatta, Otava 2013) kuvaa kauniisti selviämistä. Sitä ei olisi ilman ajankulun avittamaa ymmärrystä ja vähittäistä lähentymistä kohti totuutta ja ihmisiä. Kuoleman ja rakkauden hyväksyminen kasvaa tiedonpuuksi: ”Eli viisainta on kiinnittää ihmisiin huomiota niin kauan kuin he elävät.”

Neljääkymmentä lähenevä Aaron menettää yllättäen vaimonsa. Aaron on aloittelija tunteiden tulkkina ja vastaanottajana. Hyysäämättömään riippumattomuuteen tuudittautunut mies suree. Suru pukeutuu työn suorittamiseen ja torjumiseen. Ympärillä olisi tukevia ihmisiä, mutta kohtaamattomuuden toimintamallia on vaikea muuttaa. Ateisti-Aaronin kuollut vaimo palaa, ei kummittelemaan, vaan näyttäytymään. Ja sanoo hän myös muutaman avainsanan.

Tyler kertoo tarinan koruttomasti. Minäkertoja kuvaa selkeästi ja asiallisesti elämäänsä, tapaamisiaan, keskusteluitaan ja reaktioitaan. Välillä muistellaan menneitä. Vainajan näkeminen saadaan tuntumaan sangen luonnolliselta. Näyttäytymisen merkitys on aika ilmeinen, mutta sitä ei psykologisoida puhki, vaan sen myötä auotaan päähenkilön persoonaa ja menetettyä suhdetta.

Kerronnan elettömyys ja tarkkanäköisyys vaikuttavat. Tunteet ja lähelle päästäminen tunnustetaan ihmiselon ytimeksi, mutta makelevuus puuttuu. Elämä tuo tullessaan pettymyksiä ja menetyksiä, niitä ei voi ohittaa. Eikä voi ohittaa toivoa, vaikka aivot tukkeutuisivatkin kuormittavista asioista.

Mainokset

3 kommenttia

Kategoria(t): Kirjallisuus

3 responses to “Aloittelija hyvästijätöissä

  1. Marjo Repo

    Kuulostaa kirjasta, joka minun kannattaa lukea. Kiitos (tästäkin) vinkistä.

  2. Ritva Suhonen

    Luin muutama vuosi sitten uudelleen koko Tylerin tuotannon ja senjälkeen suomennetut sitä mukaa kuin ne ovat ilmestyneet.
    Muutama viimeisin ei yllä mielestäni parhaiden aiempien tasolle, mutta Tyleria on aina viihdyttävää lukea ja suomentajat ovat olleet hyviä.
    Jonkun näistä myöhemmistä luin alkukielellä enkä kokenut saavani siitä sen enempää irti kuin suomennetuista.

  3. Kiitos kommenteista! Tänään HS arvioi kirjan ja marisi terän puutteesta. Lisäksi vanhan kirjailijan löysä ote pistettiin ikääntymisen piikkiin, mikä tuntuu hieman holhoavalta. Makuasioistahan on kyse: kyllä tällainen elämänuskoinen ja ihmisen sopuisaan kehittymiseen toivoa luova nössöily sopii välillä kesäkuumalla nieltäväksi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s