Lähteä vai jäädä?

Lähtijät tempautuvat tunteidensa vietäviksi, ja silloin he torjuvat jäävien tilanteen. Jäävät kohtaavat tahollaan oman totensa. Kumpikin tilanne mullistaa, muokkaa ja muuttaa mennyttä ja tulevaa. Tua Harnon Ne jotka jäävät (Otava 2013) kertoo siitä.

Esikoisromaanissa on kerronnan, kielen, henkilöiden ja kohtaloiden runsautta. Hernkilien suvun neljä polvea siirtää edellisten säröt seuraaville lisäbonuksin. Yksi paikkailee niitä unelmoiden, toinen paeten, kolmas särkyy ja neljäs häälyy lähtöjen ja jäämisten välissä. Perheissä usea asia on toista kuin miltä näyttää, kuten Hernkilien sukunimi, joka on mukasuomennos Henriksonista. Päähenkilö Frida on kuormittunut monin tavoin: hänellä on kuolleen isotätinsä nimi, kotona hänet tunnetaan Henrinä, joka silitti isän paidat ja isän muutettua muuttui äidilleen talon isännäksi. Ollako (jäädäkö) vai eikö olla, siinä pulma, jonka kanssa Frida aikuisikänsä velloo.

Johtotähtenä voi olla: ”Tämä rakkauden itsensä kieltävä muoto jäi mieleeni rakkauden korkeammaksi asteeksi: rakastaa niin paljon, että lakkaa olemasta; että jättää toisen, vaikka itse rakastaisi kuinka.” Mutta voi myös olla: ”Minä kestäisin tylsyyden ja kaiken ahdistavan ja jäisin, ja se olisi rakkauden korkein aste.” Romaani varioi sitä, millainen on rakkauden astevaihtelu tai sietoraja.

Joka sukuhaaralta peritty risainen tunnemalli teettää päähenkilölle psyykkistä työtä. Isältä tyttärelle siirtynyt Leonard Cohenin musiikki seuraa tarinan ääniraitana ja teemaliimana. Romaani on mutkallista mietintää välittämisestä ja sen välttämisestä, joten sukupolvia vuorotteleva rakenne on perusteltu ratkaisu. Isä- ja äitisuhteet sekä parisuhteet kipuilevat, särkevät ja sairastuttavat. Hauraista henkilöistä tarjotaan ailahduksia. Lukija saa heiltä pätkiä sisäistä puhetta ja tilanteiden maalailua, kirjan henkilöt toisiltaan pikemmin sanoilla peittelyä tai karkailua.

Teksti on varmasti kirjoitettua, ja runsas kuvakieli laventaa kerrontaa. Välillä kuitenkin tuntuu, että esikoisromaani on taidonnäyte, jossa on paljon tietentehtoista taiteellisuutta: kohtalonomaista tunnekylläisyyttä, kielellistä koreilua ja asetelmallisen kimurantteja ihmissuhteita. Nimillä osoitellaan ja symboloidaan. Ähkyn vaaran saa torjuttua päähenkilön psykologiaan keskittymällä ja symppaamalla niitä, jotka jäävät.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

One response to “Lähteä vai jäädä?

  1. Ritva Suhonen

    Luin kirjan vinkkauksesi innoittamana. Harno osaa kirjoittaa, mutta varsinkin alkuun monessa aikatasossa kulkevat elämäntarinat tekivät fiiliksestä vähän sekavan.
    Henkilöitä ja tapahtumia on paljon – liikaakin, mutta Fridan ja Emilin rakkaustarina on kerrottu kauniisti töksähtävää loppua lukuunottamatta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s