Lahden takana

Sumu kätki Tallinnan harmauteen. Vähitellen tiivistyneeseen viileään kosteuteen hävisivät kirkontornit, muurit ja lehteen puhjenneet lehmukset. Vuorokautta aiemmin kaupunki lupasi kesää: aurinko herätti kevyesti pukeutuneet asukkaat ja turistit terasseille ja puistoihin kukoistamaan kilpaa kevätkukkien kanssa. Utuharson sakeutuessa oli aika matkata keväiseltä kulttuurimatkalta kotiin helluntain viettoon.

Tallinnassa usein matkailleelle löytyy kaupungista aina uutta. Satama-alueen reunaman merenkulkumuseo, Lennusadam, on elämys. Vanha lentokonehalli on muokattu meriteemaan sopivaksi. Rustiikkinen ympäristö voisi olla modernia arkkitehtuuria. Korkeaan tilaan on rakennettu siltoja, joita kulkien katsoja saa läpileikkauksen merimaailmasta. Lembid-sukellusvene hallitsee itseoikeutetusti hallin keskiosaa.

Lennusadam-museon näyttelyhalli.

Lennusadam-museon näyttelyhalli.

Hallin kattoon heijastuu hieno tekniikkahistoriakatsaus. Siinä kelataan 1800-luvun loppupuolen kehityskulminaatiot: ompelukone, sähköpatteri, kirjoituskone, auto, puhelin ja radio. Meille itsestäänselvät jokapäiväisyydet ovat vain runsaan 100 vuoden takaisia mullistuksia. Koko ajan nopeutuen teknologia uudistaa, muokkaa ja muutta maailmaamme ja meitä. Eikä eteneminen pysähdy.

Teknologinen singulariteetti on tulevaisuudentutkimukseen liittyvä käsite, jolla tarkoitetaan sellaisia tekoälyn kiihdyttämiä sosiaalisia ja teknologisia muutoksia, etteivät sitä edeltäneet ihmiset pysty käsittämään tai ennustamaan tulevaa. Tekoäly siis ylittää ihmisälyn ja käsityskyvyn.Tutkijat ennakoivat näin käyvän aikaisintaan 2030-luvulla.

Jo nyt mielestäni teknologinen monimuotoisuus alkaa ylittää ymmärryksen, ilman tekoälysovelluksiakin. Tässäkin ihmisiässä ovat muutokset esimerkiksi viestintätekniikassa olleet käsittämättömän nopeita. Jyrki Kasvi konkretisoi huhtikuisessa ITK-konferenssissa kehitysvauhtia: puhelinverkon rakentaminen vei yli 100 vuotta, kännykkäverkot levisivät noin kymmenessä ja sosiaalinen media parissa vuodessa. Kuka arvaa tulevan?

Merenkulkumuseon läheisyydessä on vanha vankila-alue. Siihen liittyvä yhteiskunnallinen historiakatsaus olisi jo toinen tarina. Menneiden aikojen murheet alkavat hautautua rapautuviin kiviin ja versoavaan kasvillisuuteen. Graffitit peittävät piikkilankapäällysteisiä muureja, ja rannan tuntumassa on entisten aikojen painolastista irrallinen vapaan talouden rantabaari, rivieralainen murtuma tulevaisuuteen. Eteenpäin on elävän mieli.

Katson autiota hiekkarantaa. Kuva Jani Ahti

Katson autiota hiekkarantaa. Kuva Jani Ahti


Vankilamuuri uusin ilmein.

Vankilamuuri uusin ilmein.


Sumusta kohti kirkkautta. Kuva Jani Ahti.

Sumusta kohti kirkkautta. Kuva Jani Ahti.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Kulttuurimatkailu

2 responses to “Lahden takana

  1. Ritva Suhonen

    Hei Tui!
    Ensimmäinen kappale on kuin suoraan hyvästä romaanista!
    Kuvaamasi kohteet ovat mielenkiintoisia ja minulle uusia. Pitääpä käydä vierailemassa kohteissa!
    Hyviä valokuvia!
    Ritva

  2. Ritulle kiitokset kommentista!

    Taanilinnan matkaajille, intialaisesta ruuasta pitäville suosittelen viehättävää Chakra-ravintolaa: http://www.chakra.ee/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s