Nukuksissa

Nuku lähelläni on jälleen yksi kertomus haahuilusta ja aloilleen asettumisen mahdollisuudesta. Tässäkin elämän suunta on ollut sumuinen, mutta utuisuus heikkenee hitusen kuoleman lähellä. Riku Korhosen versio elämän kirkastuksesta kuoleman varjossa on hailakka. Aika moni syksyllä lukemani kirja on kotoisin samasta teemasta, ja verrokkiromaanit ovat sattuneet olemaan tätä elävämpiä.

Lukija tahtomattaankin kilpailuttaa lukemaansa, suhteuttaa lukukokemuksiaan odotuksiinsa ja aikaisempiin elämyksiinsä. Jos luettu ei herätä tunteita, virkistä ajattelua tai anna uutta kulmaa elämään tai ihmisiin, kokemus jää yhdentekeväksi. Toisaalta uskon, että lukukokemusta sotkee lukijan vireystila: eri tilanteissa sama teksti voi saada aivan erilaisia merkityksiä. Korhosen romaanin lukeminen tapahtui täysikuun aikaan, vaan ei onnellisten tähtien alla.

Päähenkilön apeus, ahdistus ja haparoivuus on tarkasti piirretty. Tunne-elämä ilmaistaan toimintana ja mielensisäisen kuvailuna. Passiivis-aggressiivinen mies on tempoileva angstaaja, avuttomuuteensa hän usein kätkee defensseihin, tavallisimmin öykkäröintiin. Hahmo on epäsympaattinen, muttei kiinnostava, ei häneen kiinny tai toikkarointiin eläydy.

Mielenkiintoista nykyromaaneissa on raamatullisten nimien käyttö. Tässä teoksessa tarinan käynnistäjänä on Tuomas, epälyn selättämisen kuva. Riikka Pulkkisen romaanissa kiirastulessa kärvisteli Maria. Muutenkin nämä kirjailijat painiskelevat samassa sarjassa kertojina, Korhonen on miesriikkapulkkinen kielellisessä koreilussa. Nuku lähelläni käy patetian puolella. Vertauskuviakin ripotellaan – voi kaupunkierämaan Eedenin puutarhaa ja puutarhanhoidon elvyttävää vaikutusta.

Romaanissa ihmissuhteita etäältä ja tarkkaillen katsellut henkilö antaa itselleen mahdollisuuden suojapanssarin riisumiseen. Kalseassa romaanissa on siten inhimillinen viritys, vaikkei termostaatti kovin korkeaan lämpöön olekaan asetettu. Viehättävää romaanissa on se, miten siinä kuvataan heräävän suhteen varovaista, epätäydellistä ja hermostuttavaa kehittymistä, samoin etenevän suhteen riitaisuuden hyväksymistä. Eihän se omaperäistä ole, että oikean naisen (ainakin toistaiseksi) avulla on miehellä mahdollisuus siedettävään elämään, vaan eipä se elämällevierastakaan ole. Ihmisen ikävä toisen luo, ja silleen.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s