Musiikkivirrassa

Kevään konserttielämyksen perusteella päätin stalkata Anna-Kristiina Kaappolan soljuvaa sopraanoääntä. Syyskuun musiikin valitsin siten sen perusteella.

Viime viikolla kävin Musiikkitalossa konsertissa, jonka alkuosassa Kaappola lauloi Mozartin motetin. Laulu oli eleetöntä ja vaivattomasti helmeilevää, siis nautittavaa. Konsertin toisena osana RSO esitti Mahlerin seitsemännen sinfonian. Istuin orkesterin takana ja sain seurata Sakari Oramon johtamista niin, että hänen eleensä ja ilmeensä näkyivät läheltä ja suoraan. Maestro elehti, huhki ja hyppelehti korokkeella koko rahan edestä.

Sinfonia oli melkoista melskettä, vaikkapa musiikkijugendia: koristeellista ja jylhää samanaikaisesti. Myönnän kyllä, että melkoinen osa mielenkiinnostani kohdistui edessäni istuvaan orkesterin jykevään löymäsoitinjäseneen. Hänellä on instrumentteinaan tamburiini ja kolme lehmänkelloa. Odotin koko ajan, milloin kalkatus käynnistyy. Kolme kertaa tunnin aikana pakettinaruin kiinnitetyt kellot kolisivat muun pauhun peittäen sulosoinnut.

Eilen oli vuorossa Kansallisoopperan tulkinta Verdin Aidasta. Anna-Kristiina Kaappolan roolina oli siinä esiintyä papittarena, joskin rooli vedettiin kulissien takana, ja helisevä ääni kuului vain yhdessä kohtaa. Oopperaan perehtymättömänä voin vain todeta, että musiikki oli helppoa seurata, kuoro-osuudet komeita ja naisäänet hienoja. Opperaseuralaiseni oli samoilla linjoilla. Tenori näytti punkerolta Che Gueveralta ja kuulosti epätasaiselta. Ohjaus ja puvustus muodostivat varsinaisen selkamelskan egyptivaikutteista 1930-luvun glamourelokuvatunnelmiin. Jotkut näyttämökuvat olivat hienoja, mutta varsin usein väännettiin rautalankaa siitä, miten historia ja sodankäynti toistavat itseään.

Ensimmäinen näytös meni hukille, kun lähietäisyydellä oleva nainen päivitti kännykällään facea ja selaili kuvatiedostojaan niin, että näytön loistava valo vei kaiken huomion näyttämötoiminnoilta. Ihan kivannäköinen puudeli oli kolmikymppisen naisen kännykkäkuvassa. Kannatti varmasti saapua datailemaan oopperaan, johon muut katsojat olivat ostaneet kalliit liput kulttuurielämyksen toivossa.

Advertisements

2 kommenttia

Kategoria(t): Musiikki, Oppera

2 responses to “Musiikkivirrassa

  1. Osuin blogiisi Erjan lukupäiväkirjan kautta, ja täältähän löytyi paljon mielenkiintoista – niin kirjallisuuteen, musiikkin kuin äidinkielenopetukseen liittyen! – Tähän oopperakokemukseen on kyllä todettava ihmetellen, että uskomattoman some- ja laiteriippuvaisiksi monet ovat itsensä saattaneet. Eräs nuori nainen totesi opiskeluympyröistä samaa: yhteinen keskustelu ei tahdo onnistua kun porukasta jotkut vain näpyttelevät. Mutta että oopperassakin! Minä olisin jopa saattanut koputtaa leidiä olkapäähän pyytääkseni keskittymisrauhaa….

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s