Seikkailu Barcelonassa

”Se on laskelmoitu täsmäisku lukijan mielihyväkeskukseen.” Näin arvioi kriitikko Juhani Karila Carlos Ruiz Zafónin kirjojen hautausmaata ympäröivää Barcelona-sarjan kolmatta osaa. Tuulen varjo oli minulle aikanaan huikea kokemus, Enkelipeli kovien odutusten vuoksi pettymys, mutta tämän kolmannen osan Taivasten vanki jälkeen pitäisi kaikki osat lukea uudelleen. Palaset loksahtelevat naksahten yhteen. Tarinaan jää silti harkittuja, täydennystä huutavia aukkoja.

Yleensä en ole kovin innostunut tietoisen kirjallisista teosrakennelmista, mutta Ruiz Zafónin taitava tyylilajien soppa, juonellinen näppäryys ja dialogisanailun lennokkuus toimivat. Varhaisnuoruuteni suurelämys Monte Criston kreivi heräsi tässä teoksessa henkiin siten, että saanen olla kritiikitön ja heittäytyä nostalgiseen seikkauluun.

Seikkauluromaanien tapaan kaksi miestä hallitsevat juonenjuurta: vakaahko ”isäntä” ja vallaton apuri luottoystävinä. Daniel Sempere säilyttää melko hyvin kiinnostavuutensa, mutta Fermin Romero de Torres on varsinainen kalutun asetelman luuydin. Ilahduttavaa on se, että teoksen tyylilajipastisseihin kuuluu myös huumoriosuus, josta Fermin pitkälti vastaa. Tietysti tarvitaan pääpahis ja joukko hyväsydämisiä apureita. Naiskuvaus ei oikein päivänvaloa kestä, mutta siedän kliseet muun mukavan kustannuksella.

Kirjasta on vaikea kirjoittaa, sillä voisin luetella lukuisia ennalta-arvattavia käänteitä ja kökköyksiä. Silti kokonaisuus jyrää, ja annan itseni nauttia; minua vedetään vääjäämättä sumuisen kaupungin mielikuvamaailmaan ja francolaisen kansalaisrakenteen ristivaloon, mutinastani huolimatta. Annan mennä. Haluan Semperen antikkaan. Kuulen korvissani nopeaa espanjankielistä pehmeää säksätystä ja näen dialogien käsivispaukset. Kuljen lukemattomien kirjojen mausoleumin labyrinteissa. Olen matkalla. Seuraan tapahtumapaikkoja kartalta. Kirjoittelen kirjassa heiteltyjä osoitteita mahdollista Barcelonan matkaa varten (ravintola Can Ljuis Calle de la Cera 49:ssa, baari El Xampanyet Calle Montcadalla, Calle Petritxolin kahvilat). Ja odotan luvattua neljättä osaa.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Kirjallisuus

One response to “Seikkailu Barcelonassa

  1. Paluuviite: Yliannostus kauhuromantiikkaa | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s