Lahden tuolla puolen

Kesäkuun alun Tukholma on viileän kaunis. Ensimmäisenä vierailupäivänäni saatoin istuskella Vanhan kaupungin Suurtorilla terassilla, mutta toisena päivänä vettä vihmoi hieman yli kymmennen asteen kylmyydessä. Eipä se suuremmin haitannut, sillä ohjelmassa oli joka tapauksessa visiitti valokuvamuseoon. Se avattiin 2010, joten kävin siellä ensimmäisen kerran.

Alakerrassa oli olympiavuoden tiimoilta urheiluvalokuvia. Menneiden vuosien voittajat toivat muistoja mieleen. Lisäksi monet urheiluvalokuvat ovat hienoja liikkeen ilmaisijoita, vaikka kuvan luonteena onkin pysäyttää liike. Yhden hetken irrottaminen toimintakokonaisuudesta ilmaisee ihan omia asioitaan: voimaa, tunnetta, kipua.

Päänäyttelyssä oli Sally Mannin valokuvia noin neljältä vuosikymmeniltä. Varhaiskuvat olivat sensuelleja nuorten naisten kuvia. Sen jälkeen vuorossa oli lapsikuvia, oivaltavia ja vahvoja, joskin vain veteen piirretty viiva erottaa joitain kuvia lapsipornosta. Joukossa on mahtavia asennekuvia, kuten kolmen naisen seisomapissaus. Mannin sanojen mukaan seksi ei ole enää tabu, mutta kuolema on. Täytyy myöntää, että ainakin Mannin maatuvien ruumiiden kuvat jäivät minulle tabuksi, vaikea oli niitä katsoa ja nopeasti ne ohitin. Näyttelyn tuoreimmat kuvat vanhenevan miehen kehosta puolestaan liikuttivat minua. Ikä tekee haavoittuvaksi.

Myös Strinbergistä kootut valokuvat olivat mielenkiintoisia.Pistäväkatseinen ja ristiriitainen kulttuuripersoona oli perso kuvalle. Nykyisin hänet varmaan diagnosoitaisiin monesta syystä narsistiksi. Yhtä kaikki: tässäkin kuvasarjassa komeasta ja intensiivisestä nuorukaisesta tukevaksi vanhukseksi mies muuttuu kuva kuvalta. Ai, ajan hammas – aika oikeudenmukainen kaikille.

Matkan päätarkoitus oli vierailu Centrum för Lättläst -keskuksessa. Kävimme myös Språkkonsulerna-firmassa. Yhtäkaikki ei voi kuin kadehtia ruotsalaista kieliasennetta: on lähettäjän häpeä, jos vastaanottaja ei ymmärrä tekstiä. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisen kommunikoinnen ajatus on kasvanut 1970-luvulta siten, että (ainakin sain sellaisen käsityksen) kaikessa (kirjallisessa) viestinnässä pyritään vähintään selkeään ja helppoon yleiskieleen. Selkoruotsia tuotetaan myös aivan toisella panostuksella kuin meillä selkosuomea. Lisäksi voi kouluttautua ”kielikonsulttilinjalla”, ja ilmeisesti on tilausta yksityisille(kin) kielikonsulttifirmoille, jotka varmistavat asiakkailleen, että heidän viestintänsä tapahtuu helpolla, ymmärrettävällä ja lähestyttävällä kielellä.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kulttuurimatkailu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s